Kerro kaverille

Julkaistu 30.01.2014 kategoriassa Blogi

Kuntoutus kehittyy

Perusterveydenhuollon toteutuksessa on vakavia puutteita. Tästä ollaan yksimielisiä. Keskeisin ongelma on siinä, että se epätasa-arvoistaa kansalaisia jyrkästi. Jopa kolmanneksessa Suomen kunnista tavallisen lääkäriajan saaminen terveyskeskukseen kestää yli viisi viikkoa, kun toisaalta yksityinen työterveyshuolto tuottaa hyvät ja lähes viiveettömät palvelut piirissään oleville. Syrjäseutujen vähävaraisten mahdollisuus perusterveydenhuollon palvelujen saantiin on niin huono, että siitä on huolestuttu jo muuallakin kuin Suomessa.

Kun epätasa-arvoiseen perusterveydenhuoltoon liittyy toimiva, mutta kallis erikoissairaanhoito ja huonosti terveydenhuoltoon kytkeytyvä sosiaalitoimi, ei ole ihme, että on arvioitu järjestelmän olevan korjauksen tarpeessa ellei peräti kriisin partaalla. Nykyisen käsityksen mukaan ei riitä, että yksikkökokoja kasvatetaan, vaan julkisen sektorin apuun otetaan myös yksityiset palvelun tuottajat ja kolmas sektori. Asiakas itse päättää, mistä palvelunsa hankkii, ja raha seuraa asiakasta. Odotettavissa on siis suurin muutos suomalaisessa perusterveydenhuollossa sen jälkeen kun terveyskeskukset 70-luvulla perustettiin.

Perusterveydenhuollon epätasa-arvoisuus on vaikuttanut myös kansalaisten kuntoutuspalveluihin ohjautumiseen. Kun Kela lähes poikkeuksetta vaatii lääkärin B-lausunnon kuntoutushakemuksen liitteeksi, niin työterveyshuollon piirissä oleville asiakkaille se järjestyy helpommin kuin syrjäseudun työttömälle. Näin palvelujen rakenne on vaarassa vääristyä niin, että eniten palveluita tarvitsevat ja niistä eniten hyötyvät jäävät palvelujen ulkopuolelle. Myös tästä näkökulmasta on perusterveydenhuollon rakennemuutos tervetullut.

Terveydenhuollossa tulevat yleistymään käytännöt, joitten mukaan asiakas voi valita, mistä palvelunsa hankkii. Tämä toteutuu jo nyt suhteessa terveyskeskuksiin ja laajenee muutaman vuoden päästä myös yksityissektorille. Kuntoutuslaitostoiminta on tässä suhteessa pahasti jälkijunassa. Kela toteuttaa laitoskuntoutukseen liittyvät palveluhankintansa niin, että asiakas ei voi useinkaan vaikuttaa siihen, missä hänen kuntoutuksensa tapahtuu. Usein tämä johtaa siihen, että asiakkaan ja kuntoutuslaitoksen suhde alkaa huonosti eikä tällöin johda parhaaseen kuntoutuksen tulokseen. Kansalaisten näkökulmasta toivottavaa olisikin, että Kela muuttaisi hankintakäytäntöjään sellaisiksi, että vakuutetut voisivat itse valita, kenen palveluja käyttävät. Kelan tehtävä olisi tietysti kilpailutusjärjestelmän kautta varmistaa palveluntuottajien edellytykset tuotannolle ja hinnoitella palvelut.

Kuntoutuslaitosten siirtyminen suorempaan kuluttajaohjaukseen sisältää enemmän terveitä ja kehittäviä piirteitä kuin laatua ja vaikuttavuutta heikentäviä elementtejä. Nykyisessä, pelkästään hintakilpailutukseen perustuvassa tilanteessa riskinä on se, että kuntoutuslaitoksista pärjäävät ne, jotka asiakkaitten näkökulmasta ovat vähiten vetovoimaisia, ja kehittyvät, asiakaskeskeistä palvelua tuottavat keskukset näivettyvät.

Hengitysliitto on kehittänyt kuntoutuslaitostoimintaansa määrätietoisesti. Vuosikymmenen vaihteessa luovuttiin kahdesta kuntoutuskeskuksesta ja voimavarat keskitettiin Verven Mikkelin ja Oulun yksiköihin. Palvelutoimintaa on yhteiskunnan yleisen suuntauksen mukaisesti lisätty avopalveluissa, joissa tuottavuus on selvästi parempi kuin laitosmaisen kuntoutuksen toimenpiteissä. Lähinnä ammatillisen kuntoutuksen palveluita varten on avattu avomuotoiset yksiköt kahdeksalle paikkakunnalle: Helsinkiin, Joensuuhun, Jyväskylään, Kuopioon, Mikkeliin, Seinäjoelle, Tampereelle ja Turkuun. Samanaikaisesti, kun laitosmaiset yksiköt supistuvat, avopalveluyksiköt kasvavat, ja tarve myös uusien yksiköitten perustamiseen on olemassa.

Kuntoutuslaitostoiminta elää ja kehittyy osana suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Uskomme vahvasti siihen, että kun perusterveydenhuolto ja laitoskuntoutustoiminta ovat samanaikaisesti kriisiytyneet, niin yhdessä ja yhtä aikaa ne tulevat myös löytämään ratkaisut tarjota kansalaisille vaikuttavia, kustannustehokkaita ja tasa-arvoisia palveluita. Tässä työssä Hengitysliitto ja Verve ovat kolmannen sektorin toimijoina aktiivisia osapuolia.

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Ota yhteyttä