Kerro kaverille

Julkaistu 11.03.2014 kategoriassa Blogi

Työ muuttuu - muuttuuko työhyvinvointi?

Käymme nykyään läpi työelämän muutosta, joka on kenties mullistavampi kuin teollinen vallankumous aikoinaan. Nykyisessä murroksessa siirrytään rivakasti toimintatapoihin, jotka perustuvat määrän ja laadun sijaan nopeaan asiakastarpeisiin ja muihin toimintaympäristön haasteisiin vastaamiseen. Muutoksen käyttövoimana ovat nopeasti kaikkia töitä muuttava tieto- ja viestintätekniikka, sosiaalinen media ja robotisaatio. Työtä tehdään yhä enemmän muuttuvissa verkostoissa, joissa hyödynnetään kaikkien mukana olevien osaamista ja opitaan samalla uutta. Myös työhyvinvoinnin kehittämisessä on syytä edetä tähän suuntaan.

Vakiintuneen, siiloutuneen toimintakulttuurin sijaan työhyvinvoinnin ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan entistä kokonaisvaltaisempi lähestymistapa. Gerlander ja Launis (2007)1 hahmottavat useamman näkökulman käsittävää näkemystä työhyvinvoinnista ja kuvaavat samalla nykyisiä työhyvinvoinnin kehittämisen ongelmia. Kuvassa näkyy kolme erilaista ikkunaa.

Yksi ikkuna on kuormituksen ikkuna. Se on ollut pitkään työterveyshuollon toimialaa, ja siinä katsotaan työhyvinvointia ensisijaisesti lääketieteen näkökulmasta. Tässä ikkunassa huomio kiinnittyy sairauksiin, työergonomiaan, itsehoitoon ja terveyskunnon hoitamiseen. Nämä kaikki ovat tärkeitä, mutta ne eivät tarjoa riittävästi apua, jos työtä tuntuu olevan liikaa, työn hallinnan tunne on kateissa tai työn muuttumisen myötä on alkanut tuntua, että työ ei innosta tai oma osaaminen ei siihen riitä.

Kokemuksen ikkunaan kurkistetaan työpaikoilla päivittäin, kun puhutaan työssä esiin tulevista ongelmista kahvitauoilla tai lounaspöydässä. Se kuvastaa työntekijöiden yksilöllisiä kokemuksia ja tuntemuksia työstä ja työyhteisöstä. Kokemus myös ohjaa voimakkaasti työntekijän suhtautumista ja toimintaa. Kokemuksen ikkunan kautta päädytään helposti pohtimaan stressin hallinnan keinojen lisäämistä, ajan hallintaa, työpaikan konflikteja jne. Tällöin tulkinnat työhyvinvoinnista ovat helposti hyvin yksilöllisiä ja korostavat yksilön vastuuta. Ne saattavat ohjata myös hakemaan ratkaisuja muualta kuin omasta toiminnasta, ja ne kuuluvat puheessa vaikkapa toiveena päästä eroon ikävästä työkaverista tai esimiehestä.

Työn muutoksen ikkunasta näkyvät arkisen työn tekemisen tavat, muuttuvat toimintakäytännöt ja työprosessien uudistamiseen liittyvät asiat. Työhyvinvoinnin kannalta oleelliseksi asiaksi nousee jatkuva oppiminen ja uudistuminen, johon pitkään työelämässä mukana olleiden on ollut väliin vaikea sopeutua. Työn muutoksen ikkunasta katsoen työhyvinvoinnin kehittäminen on eritoten toimintakäytäntöjen jatkuvaa uudistamista työtä kehittämällä.

Mikä siis neuvoksi, jos tuntuu, että työhyvinvointi on koetuksella? Mistä löytyy nämä näkökulmat kokoava apu? Usein ratkaisut löytyvät työpaikoilla yhdessä esimiesten ja työkavereiden kanssa työtä kehittäen. Tarpeen vaatiessa myös hyvien työterveyshuollon käytäntöjen mukaan toimivasta työterveyshuollosta saa apua. Lisäksi yleistyvät varhaisen välittämisen mallit ovat varmasti hyödyksi, koska niissä yhdistyy vähintään kuormituksen ja kokemuksen ikkuna. Mikäli nämäkään keinot eivät riitä, löytyy apua myös Aslak-kuntoutuksesta ja TYK-valmennuksesta – olkoonkin, että lähinnä kuormituksen ikkunan kautta tehdyt tutkimukset ovat kritisoineet Aslak-kuntoutuksen vaikuttavuutta. Viimeistään Kansaneläkelaitoksen Työhön kuntoutuksen hankkeen myötä näissä kuntoutusmuodoissa on yhä järjestelmällisemmin ryhdytty tekemään verkostoyhteistyötä työpaikkojen ja työterveyshuoltojen kanssa. Tässä yhteistyössä yhdistyvät kaikki työhyvinvoinnin ikkunat ja kokonaisvaltaisessa kuntoutusprosessissa otetaan huomioon lisäksi elämäntilanteeseen ja sosiaaliseen ympäristöön liittyvät asiat.

 

1Gerlander, E-M. & Launis, K. (2007). Työhyvinvoinnin tarkasteluikkunat. Työelämän tutkimus,
2, 202–212.

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Kari Hannonen
palvelupäällikkö
Verve

Ota yhteyttä