Kerro kaverille

Julkaistu 24.05.2016 kategoriassa Asiakaskokemuksia

Masennuksesta voi nousta ja siirtyä kohti unelmiaan

Masennuksesta voi nousta ja siirtyä kohti unelmiaan. Niin teki salolainen Mikko Lintunen.

Vuosi 2010 oli salolaiselle Mikko Lintuselle pahin mahdollinen. Ensin kesäkuussa isä sai aivoinfarktin ja elokuussa myös äiti menehtyi. Lintunen kävi kaksi viikkoa äitinsä poismenon jälkeen Turun Pulssissa työkykyä mittaavassa kokeessa. Psykologisten testien perusteella hän oli kaikkea muuta kuin työkykyinen.

Vuonna 2011 epäonni jatkui. Lintusen kumpikin polvilumpio murtui ja sairaalassa vierähti kolme kuukautta. Se kiihdytti huonoa oloa ja hänelle diagnosoitiin keskivaikea masennus. Mielenterveysongelmat olivat liikaa osalle Lintusen ystävistä, eivätkä he pitäneet enää yhteyttä. Itsetunto mureni olemattomiin. Hän saattoi kävellä punaisia päin liikennevaloissa eikä mikään asia tuntunut välittämisen arvoiselta.

Lintunen päätti kuitenkin taistella. 
Pian sairaalajakson jälkeen hän muutti Salon 
mielenterveysseuran nuorten tukiasuntoon.

Lintunen päätti kuitenkin taistella. Pian sairaalajakson jälkeen hän muutti Salon mielenterveysseuran nuorten tukiasuntoon. Hän piipahti myös Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa, mutta työkykyyn ei otettu siellä kantaa. Kuntoutuminen oli hidasta. Lopulta alkuvuodesta 2014 Mikko Lintunen jaksoi jo liikkua. Tässä vaiheessa Lintunen tiesi, ettei paluuta elektroniikka-asentajan töihin ollut. Tai itse asiassa hän ei ollut niitä edes ehtinyt tehdä, sillä synnynnäisestä aivovammasta johtuen hienomotoriikka ei pelaa täysin.

- Pikkutarkassa työssä, kuten elektroniikka-asentajana, käteni saattavat täristä, sanoo vuonna 2008 elektroniikka-asentajaksi Salon ammattiopistosta valmistunut Lintunen.

Käänteentekevä päivä oli loppuvuodesta 2014. 
Silloin Lintunen oli Salon klubitalolla.

Käänteentekevä päivä oli loppuvuodesta 2014. Silloin Mikko Lintunen oli Salon klubitalolla, joka on mielenterveyskuntoutujien paikka. Siellä eräs ohjaaja alkoi udella, uskoisiko Lintunen olevansa pian työkykyinen. Lintunen tiesi omat rajoitteensa, mutta uskoi olevansa valmis siirtymään eteenpäin. Hän halusi tehdä töitä eikä hakenut työkyvyttömyyseläkkeelle, vaikka siihen mahdollisuutta tarjottiinkin.

Keväällä 2015 Lintunen oli 13 päivää Turussa asiantuntijoiden arvioitavana. Lääkärin, kuntoutusohjaajan, fysioterapeutin ja monen muun päätöksellä Lintunen pääsi Kelan tuella Verven ammatilliselle kuntoutuskurssille ja oli 26-vuotiaana ryhmänsä nuorin.

”Tulin tänne, koska halusin todistaa itselleni 
ja muille olevani työkykyinen.”

Lintunen tuli kurssille, koska halusi todistaa itselleen ja muille olevansa työkykyinen. Verven kautta hän päätyi kahteen työharjoitteluun, joista kumpikin kesti seitsemän viikkoa. Ensimmäisen harjoittelun Lintunen suoritti Salon kaupunginarkistossa.

- Piti käydä läpi kansioita 1960-luvulta asti. Piti katsoa, puuttuiko jotain, olivatko oikeassa järjestyksessä ja niin edelleen. Se oli mukavaa, vaikka pidinkin enemmän toisesta harjoittelustani.

Sen Lintunen teki vuoden 2015 marraskuun alusta kahvila-kirpputorilla Salossa, jonka myötä orastava kiinnostus kaupanalaan lisääntyi. Itse asiassa ala kiehtoi työelämäkuntoutujaa niinkin paljon, että nuorimies haki kevään 2016 yhteishaussa merkonomin perustutkintoon Järvenpäähän.

- Pidän asiakaspalvelutyöstä. Kaupan alalla on varmasti parempi tulevaisuus kuin elektroniikka-asentajana. Olen myös valmis muuttamaan työn perässä. Ennen en ehkä olisi ollut. Ratkaisevaa oli, että pääsin kuntoutukseen. Ehkä yleisesti ottaen ihmisiä ei osata ohjata riittävän aikaisin vastaavaan kuntoukseen, Lintunen pohtii.

24.5.2016

Kerro kaverille

Ota yhteyttä