Kuntoutus GO

Kesälomalla päädyin pohtimaan, millainen kuntoutus itselleni mahtaisi sopia. Missään tapauksessa en tahtoisi sellaiseen kuntoutukseen, jossa asiantuntijat tutkivat tilanteeni ja antavat tarkat ohjeet siitä, miten minun pitäisi elämääni muuttaa. Uskoakseni tiedän sen varsin hyvin itsekin.

En välttämättä haluaisi myöskään hankkiutua kauas kotoa toisten kaltaisteni kanssa. Koti on minulle kullankallis ja maksoikin maltaita! Saattaa olla, että haluaisin myös valita itse mitä ja milloin teen kuntoutumiseni eteen – aivan kuten teen musiikin ja tv-ohjelmien kanssa. Ennen kaikkea toivoisin, että kuntoutus olisi hauskaa ja motivoisi minua oppimaan uusia asioita. Ehkäpä tällaisia kokemuksia olisi sitten mukava jakaa myös muiden kaltaisteni kanssa.

"Ihmisiä kulkee ympäri kaupunkia yksin ja joukoissa 
tutkailemassa älypuhelimensa näyttöjä. 
Mikä merkillisintä, ihmiset liikkuvat."

Aivan tällaista nykyinen ammatillinen kuntoutus ei vielä ole. Jotain kaipaamani kaltaista näen nykyisin päivittäin: ihmisiä kulkee ympäri kaupunkia yksin ja joukoissa tutkailemassa älypuhelimensa näyttöjä. Mikä merkillisintä, ihmiset liikkuvat. Ja vielä merkillisemmältä vaikuttaa se, että ventovieraatkin juttelevat keskenään ja jakavat kokemuksiaan. Kaikkihan toki tietävät, että nämä henkilöt pelaavat Pokemon GO:ta.

"Mikä saa ihmiset toimimaan tällä, 
suomalaisittain kenties hieman oudolla tavalla?"

Mutta mikä sitten saa ihmiset toimimaan tällä, suomalaisittain kenties hieman oudolla tavalla? Vastaus liittyy pelillisyyden ja leikillisyyden merkitykseen motivaation synnyttäjänä. Pelikulttuuri sinänsä jo kannustaa tekemiseen ja osallistumiseen. Pelit myös, toisin kuin useimmat muut ihmisen rakentamat toimintaympäristöt, antavat jatkuvaa palautetta, tarjoavat sopivan tasoisia haasteita ja – kuten Pokemon Go:sta huomaamme – antavat myös mahdollisuuksia interaktiivisuuteen.

Väitänpä, että pelin varjolla myös moni sohvaperuna on lähtenyt liikkeelle kotisohvaltaan! Mietinkin, kuinka saisimme rakennettua samanlaisen ilmiön – Kuntoutus Go:n – ammatillisen kuntoutuksen pelikentälle. Se ehkä tavoittaisi kaltaisiani henkilöitä, jotka eivät innostu perinteisestä, kasvokkaisesta kuntoutuksesta. Sen tulisi olla juuri tuollainen, joka antaa mahdollisuuden itse valita milloin ja mihin osallistuu. Ennen kaikkea sen pitäisi motivoida liikkeelle, siis muutokseen!

"Pelit, toisin kuin useimmat muut 
ihmisen rakentamat toimintaympäristöt, 
antavat jatkuvaa palautetta."

Saattaapa olla, että löydämme juuri sopivan ratkaisun. Olemme aloittamassa yhteistyössä Kelan kanssa kehittämistyön, jossa haemme keinoja madaltaa kynnystä osallistua ammatilliseen kuntoutukseen. Hyödynnämme digitaalisten työkalujen ohella voimakkaasti myös pelillisyyttä ja siihen liittyvää tutkimustietoa muutoksesta, motivaatiosta ja oppimisesta. Ehkäpä sisällytämme siihen myös lisätyn todellisuuden elementtejä.

Ei siis kannata yllättyä, jos parin vuoden kuluttua kaduilla ja raiteilla näkyy edelleen älypuhelimiensa näyttöihin tuijottelevia ihmisiä – sillä kertaa kuitenkin tutkimassa virtuaaliolioiden sijaan omia ammatillisen kuntoutuksen mahdollisuuksiaan!