Kerro kaverille

Julkaistu 1.09.2017 kategoriassa Blogi

Onko väsymys uusi masennus?

Viime aikojen muutos omassa työssäni on voimakasta väsymystä potevien kuntoutujien lisääntyminen. Olipa ihminen työelämässä tai työelämän ulkopuolella, väsymys korostuu yhä useammin kuntoutujien kanssa keskusteltaessa. Joskus se estää työhön paluun ja opiskelemaan lähtemisen ja muun osallistumisen. Väsymyksen taustalle ei ole yleensä löydetty mitään selkeää syytä, verikokeet ovat kunnossa ja terveydentila tarkkaan tutkittu.

Ihmiset hakevat apua väsymykseen yksityislääkäreiltä ja selitystä etsitään milloin borrelioosista, kilpirauhasen toimintahäiriöstä tai viljatuotteiden gluteiinista. Yhä useammin näkee ihmisiä, jotka syövät lääkärin määräämää kilpirauhashormonivalmistetta vaikka kilpirauhaskokeet olisivat olleet toistetusti normaalit. Muutamille on kirjoitettu pitkiä antibioottikuureja ilman vedenpitävästi todistettua infektiota. Osa välttää gluteiinia henkeen ja vereen.

Voisiko väsymystä tulkita 
pitkään jatkuneen ahdingon aiheuttamaksi?

Samanaikaisesti meillä ennen melko tuntematon sairaus krooninen väsymysoireyhtymä (CFS/ME/SEID) saa enenevästi palstatilaa valtakunnan päälehdissä, ja Kansaneläkelaitos on äskettäin julkaissut siitä ulkopuolisen tutkimusryhmän kattavan raportin. Kyseessä on oireyhtymä, jolle on olemassa kolme eri nimeä, yhdeksän erilaista diagnostista kriteeristöä ja johon tutkitusti auttaa lähinnä lempeä liikunta ja hyvä, tukeva ja eteenpäin vievä hoitosuhde.

Tämän laajan kirjallisuuskatsauksen sisältävän raportin mukaan kroonista väsymysoireyhtymää potevilla on usein ollut traumaattisia elämäntapahtumia ja pitkään jatkunutta kuormittavaa stressiä. Erityisen alttiita ovat kunnianhimoiset, älykkäät ja uraa rakentavat naiset, jotka osaavat hankkia terveysinformaatiota netistä ja lehdistä. Väsymyksen lisäksi potilaat potevat moninaisia neurologisia ja kehollisia oireita kuten laaja-alaisia kipuja.

Voisiko väsymystä tulkita pitkään jatkuneen ahdingon aiheuttamaksi? Tanskalainen Finkin tutkimusryhmä on luonut uuden diagnostisen käsitteen Bodily Distress Syndrome (BDI), jonka sisälle kietoutuvat väsymysoireyhtymän lisäksi mm. meille tutummat fibromyalgia ja ärtyvän suolen oireyhtymä sekä myös somatisaatiohäiriö. Tutkimusryhmän mukaan oirekirjo on näissä sairauksissa sen verran yhtenäinen, että yksi diagnoosinimike riittää. Suomeksi heidän ehdottamansa diagnoosin voisi kääntää vaikkapa ”keholliseksi ahdinko-oireyhtymäksi”. Ryhmä myös kuntouttaa diagnoosin saaneita potilaita yhtenä ryhmänä ja omasta mielestään kohtuullisen hyvin tuloksin.

Työkyvyn ei tarvitse olla 100% 
ennen kuin työhön palaamista voi yrittää. 
Ehkäpä 20% voisi riittää.

Pitäisikö väsymystä ja siihen kietoutuvaa laaja-alaista oireilua lähteä avaamaan ahdingon kautta? Silloin vaikutusmahdollisuudet avartuisivat hetkessä liikunnan asteittaisen lisäämisen ja psykoedukaation ulkopuolelle. Miten voisimme vaikuttaa ammatilliseen tilanteeseen, miten helpottaa työllistymistä, miten tukea koulussa pärjäämistä, miten helpottaa hankalaa kotitilannetta, miten löytää ratkaisuja taloushuoliin? Yhtäkkiä yleisen (ja kiistämättä hieman epämääräiseltä kuulostavan) tukemisen rinnalle alkaisi löytyä konkreettisia työkaluja ja välineitä ratkaisujen etsimiseen.

Väsymysoireyhtymäraportin yksi ydintulos on se, että väsymys ei ole lopullista ja työelämään palaamista kannattaa pohtia mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työkyvyn ei tarvitse olla 100% tai 110% ennen kuin työhön palaamista voi yrittää. Ehkäpä 20% voisi riittää. Olisikohan asteittainen, gradeerattu työhönpaluu mahdollista?

Nykyiset ammatillisen kuntoutuksen muodot taipuvat tähän huonosti. Eläkevakuutuslaitosten järjestämissä työkokeiluissa työkyvyn täytyy olla hyvä eikä näillä diagnooseilla edes ns. työkyvyttömyyden uhan kriteeri täyty. Niinpä KELAn ammatillinen kuntoutus jää ainoaksi mahdollisuudeksi.

Vaihtoehtona on vuosia jatkuva 
kotona olo ja omien oireiden ja 
huolien kanssa painiskelu.

Toisaalta ennen ammatillisen kuntoutuksen toimia voimakasta väsymystä ja sen liitännäisoireita potevan kokonaiselämäntilanne olisi saatava mahdollisimman hyväksi ja kuntoutumista tukevaksi, ja tämän selvittämiseen tarvitaan myös välineitä ja resursseja. Jotkut hyötyisivät em. raportin mukaan teemaan räätälöidystä kognitiivis-behavioralisesta kannustavasta tuesta ja psykoedukaatiosta, mutta niiden saatavuus on tällä hetkellä suuri kysymysmerkki. Ehkäpä tanskalaisesta BDI-kuntoutusmallista voitaisiin rakentaa meille sopiva uusi, moderni ryhmäkuntoutuksen muoto, jonka aikana kokonaistilanne kartoitettaisiin kattavasti ammatillisuutta unohtamatta.

Vaikka Kelan uusi ammatillisen kuntoutuksen malli TEAK tuo joustavuutta työelämään paluuseen, tälle kohderyhmälle sen joustavuus ei välttämättä riitä. Pitkään jatkunutta hankalaa väsymystä poteva tarvitsee todennäköisesti uudenlaisen, harkiten rakennetun ja räätälöidyn kuntoutusmallin, joka mahdollistaa asteittaisen paluun työelämään tai kouluun ja harrastusten pariin. Siihen on integroitava samanaikaisesti riittävän tiivis ja pitkään jatkuva tuki. Vaihtoehtona tälle on vuosia jatkuva kotona olo ja omien oireiden ja huolien kanssa painiskelu sekä tehottomien tai testaamattomien ja mahdollisesti jopa haitallisten hoitomuotojen loputon etsiminen (puoskaroinniksikin sitä voisi joku ilkelikkö nimittää).

Taidamme todellakin tarvita uusia avauksia.

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Jari Turunen on Verven apulaisylilääkäri, jonka intohimona oireilun historia modernin lääketieteen aikana.

Ota yhteyttä