Kuntoutusarpajaiset

Talouselämässä kirjoitettiin 1.6.2018 otsikolla: ”Sote-arpa voittaa aina.” Siinä terveysalan sisäpiiriläinen, joka ei halua nimeään julkisuuteen kertoo: ”Jos sote syntyy, se on yksityisille hyvä, koska markkina kasvaa. Jos sitä ei synny, se on yksityisille hyvä, koska markkina kasvaa. Tilanne on vähän sellainen, että jokainen arpa voittaa.” Mihinkähän kuntoutus näissä arpajaisissa sijoittuu?

Näyttää siltä, että lääkinnällinen kuntoutus siirtyy maakunnille aikaisemmin kuin 2025, mikä on jopa pikemmin kuin kuntoutuksen uudistamiskomitean raportissa suunnattiin. Minusta on ihan relevanttia kysyä, onko tähän oikeasti valmiutta vai jääkö kuntoutus täysin hoidon järjestämisen ja kustannusten hillitsemisen jalkoihin. Toivottavasti ei käy niin, että kuntoutus kuitataan pelkällä maininnalla kuntouttavasta työotteesta, joka sisältyy kaikkeen toimintaan.

Ammatillisessa kuntoutuksessa näkyy selvästi Kelan panostus nuoriin ja sen uudenlainen kasvanut rooli tässä kohderyhmässä, mikä on todella hieno asia ja varmasti kantaa hedelmää jatkossa. Kuitenkin kokonaisuudessaan näyttää siltä, että erityisesti työttömiä ja syrjäytyneitä ei edelleenkään tavoiteta ja he jäävät kuntoutuksen ja työelämän ulkopuolelle.

Kelan jatkorooli on edelleen epäselvä ja
nykyinen kilpailutusjärjestelmä uhkaa hiivuttaa loputkin 
ammatillisesta kuntoutuksesta täysin marginaaliin.

Työeläkekuntoutus on jatkanut toimintaansa lähes entiseen malliin. Minkälaisia vaikutuksia sitten työeläkekuntoutukselle aiheuttaa nykyinen voimakas kehitys, jossa työeläkeyhtiöt ja vakuutusyhtiöt keskittyvät erilaisten omistusyhteyksien ja kumppanuuksien kautta? Sitä emme vielä tiedä, mutta selkeiden etujen lisäksi nähtävillä on myös riskejä. Ainakin laajemman rintaman yhteiskehittäminen on vaarassa, kun kaikki toimijat haluavat vähän omanlaisiaan palveluja.

Työssä olevien kuntoutus on jokseenkin jo pyyhitty kartalta, vaikka ihan tuoreessa väitöskirjassaan Pirjo Juvonen-Posti toteaakin, että ”Työurien jatkaminen on keskeinen eurooppalaisten yhteiskuntien selviämisen haaste. Kuntoutus on kuitenkin riittämättömästi hyödynnetty resurssi työurien pidentämiseksi.” 

Työterveyshuolloille tarjotaan
työssä olevien osalta isoa roolia.

Työterveyshuolloille tarjotaan työssä olevien osalta isoa roolia, jota kiritetään vielä juuri päätetyillä muutoksilla korvausjärjestelmään. Onko työterveyshuolloilla nykyisellään valmiutta ottaa haltuun kaikki työikäisten työkyvyn tukeen liittyvät tehtävät ja siirtää painopistettä sairaanhoidosta ennalta ehkäisevään suuntaan? Tällainen muutos ainakin haastaa alan toimintalogiikan ja vaatii muutoksia mm. osaamiseen.

Epävarmuuden kausi luo suurta hämmennystä ja jähmettymistä. Kehitys pysähtyy ja kuntoutuksen palveluntuottajien osaaminen kuihtuu, kun toimintaedellytykset häviävät. Nyt on jo havaittavissa, että kaikki katsovat asioita omasta pienestä avaimenreiästään ja kuntoutuksen ytimessä olevaan yhteistyöhön tarvittava kokonaisnäkemys alkaa hämärtyä.

Pyydän nyt kaikkia meitä kuntoutuksen parissa toimivia nostamaan esiin uusia raikkaita avauksia. Muuten lopputulos voi olla se, että palveluita tarvitseville ja palveluita tuottaville jää käteen arpa, jossa sanotaan: ”Kiitos, osallistumisesta, ei voittoja”.