Kerro kaverille

Julkaistu 3.02.2020 kategoriassa Artikkelit Asiakaskokemuksia Uutiset

Masennus ja epävakaa persoonallisuushäiriö veivät Ninan viideksi vuodeksi pois työelämästä. Työelämään paluu ei ollut helppoa, mutta onnistui intensiivisen terapian ja ammatillisen kuntoutuksen avulla.

Lähihoitajana vanhuspuolella työskennellyt Nina, 29, sairastui masennukseen v. 2013. Myös selän kanssa oli ollut jo pidempään ongelmia. Hän jäi sairauslomalle psyykkisten oireiden vuoksi ja samalla todettiin, että selkä ei jatkossa enää kestäisi fyysisesti raskasta työtä.

Osastojaksoja vaatinut masennus oli psykoottistasoista. Ninalla oli itsemurhayrityksiä ja hänellä diagnosoitiin epävakaa persoonallisuushäiriö. Hän ohjautui v. 2014 Verveen ammatilliseen kuntoutusselvitykseen, mutta ammatillinen kuntoutus ei ollut tuolloin vielä ajankohtaista.

Tukea tunteiden hallintaan

Nina pääsi v. 2015 epävakaata persoonallisuushäiriötä sairastaville suunnattuun psykoterapiaryhmään, josta sai apua tunteiden hallintaan. Kahden vuoden intensiivisen terapiaprosessin aikana Nina oppi ottamaan vastuuta omista tunteistaan ja omasta elämästään.

- Terapia oli työskentelyä täysipäiväisesti omien tunnetilojen kanssa. Sitouduin hoitoon ja opin hallitsemaan omia tunteitani. Ryhmällä oli myös suuri merkitys. Olin aiemmin hävennyt persoonallisuushäiriötäni, mutta ryhmässä huomasin, että mehän olemme ihan tavallisia ihmisiä. Ei meidän ulkoisesta olemuksestamme yhtään näy, että meillä on mielenterveyshäiriö, Nina kertoo.

Ammatillinen kuntoutus vei eteenpäin

Psykiatrisen hoidon jälkeen v. 2017 ammatillinen kuntoutusselvitys oli jälleen ajankohtainen. 

- Jäykistetyllä selällä entinen lähihoitajan työni ei ollut enää mahdollista. Minusta tuntui erittäin vaikealta ajatukselta vaihtaa kokonaan alaa. Lähihoitajan työ oli minulle kutsumusammatti, eikä mikään muu ala kiinnostanut, Nina muistelee.

- Kävimme Vervessä eri vaihtoehtoja läpi ja selvisi, että lähihoitajan työtä voi olla niin monenlaista. Olin kiinnostunut mielenterveys- ja päihdetyöstä, joka olisi fyysisesti kevyempää. Työn henkinen kuormittavuus kuitenkin mietitytti. Päädyimme siihen, että voisin kokeilla työskentelyä mielenterveys- ja päihdepuolella työkokeilulla, hän kertoo.

Ammatillisen kuntoutusselvityksen lisäksi Nina sai tukea myös Verven ITU-kurssilta, jonka tavoitteena on tukea työhön tai opiskeluun nuoria, joilla on mielenterveyden häiriöitä. 

- ITU-kurssi vahvisti itsetuntoani ja omia ammatillisia ajatuksiani. Kurssille osallistujien kanssa pystyimme samaistumaan toistemme tilanteeseen todella hyvin. Pidän heidän kanssaan vieläkin yhteyttä, Nina kertoo. 

Työkokeilun aloittaminen pelotti

Nina sai Vervestä tukea työkokeiluun Työllistymistä edistävästä ammatillisesta kuntoutuksesta (TEAK). Hän löysi työkokeilupaikan mielenterveyskuntoutujien asumisyksiköstä. Työkokeilun aloitus pelotti, sillä Nina oli ollut siinä vaiheessa pois työelämästä viisi vuotta. Omalta ammatilliselta kuntoutusohjaajalta saatu tuki oli tärkeää.

- Omaohjaajallani oli erittäin suuri merkitys. Hän realisoi, että ei ole mihinkään kiire, ja että voin käydä työelämään paluuta hiljakseen läpi. Hän kannusti ja tsemppasi. Siitä olen kiitollinen, että oli koko ajan rinnalla tuollainen ihminen, Nina kiittelee.

Työkokeilu alkoi syksyllä 2018.

- Pelotti aivan hirveästi. Tuntui, että olen niin omalla epämukavuusalueella. Purin jännitystä etukäteen liikunnalla. Lisäksi yritin psyykata itseäni, että tuskin siellä mitään pahoja ihmisiä on. Siitä se sitten alkoi pikkuhiljaa mennä. Parin kuukauden päästä työkokeilun aloituksesta tuli semmoinen rytmi omaan elämään. Koko ajan oli paljon helpompaa mennä sinne, hän kertoo.

- Oli hienoa, kun aloin sitten saamaan positiivista palautetta asukkailta ja työntekijöiltä. Työtehtäviini kuului kaikki ohjaustyö lääkkeiden jakoa lukuun ottamatta. Olin ihan tasa-arvoinen työntekijä. Sekin toi itseluottamusta, että minuun luotetaan ja minä pärjään työelämässä, Nina sanoo.

Työkokeilu kesti kolme kuukautta, jonka jälkeen työskentely jatkui työhönvalmennuksena ja pidempinä työpäivinä.

- Kun työnantaja sitten pyysi, että jäisin työhönvalmennuksen jälkeen heille töihin, niin se oli aivan huippua!  Tuntui, että elämä on parasta huumetta, Nina kertoo.

Elämä rakentuu onnistumisen kokemuksista

Nina työllistyi ensin tuntityöntekijäksi työkokeilupaikkaansa ja tällä hetkellä hän opiskelee oppisopimuksella lähihoitajan mielenterveys- ja päihdetyön erikoistumisopintoja. Hän on kertonut omasta taustastaan avoimesti työkavereille, mutta ei asumisyksikön asukkaille. Tämän vuoksi hän ei esiinny jutussa omalla nimellään.

- Tässä tilanteessa on helppo sanoa, että sinne epämukavuusalueella on vaan mentävä. Mutta se on niin totta! Kun lähtee omasta tutusta ympäristöstään, niin uusia ovia avautuu. Tämän hetkinen työ on niin mahtavaa, ettei parempaa voisi ollakaan. Itse voisin olla siinä tilanteessa, että asuisin tuetussa asumisessa. Kun saa onnistumisen kokemuksia, niin niistä elämä rakentuu, Nina toteaa lopuksi.

Teksti: Sari Eskelinen Kuva: Shutterstock

Kerro kaverille

Ota yhteyttä