Kuntoutuminen on yksinkertaista, mutta ei helppoa

Ammatillinen ja lääkinnällinen kuntoutus eroavat toisistaan monin tavoin, mutta yksi asia niitä ainakin yhdistää. Se on asiakkaan tarve muutokseen vallitsevassa elämäntilanteessa.

Kuntoutustyö on työtä muutoksen aikaansaamiseksi, olipa sitten kyse työelämän polun löytämisestä tai paremmasta terveydestä. Onnistuessaan molemmat tuottavat ihmiselle kokonaisvaltaista hyvinvointia ja elämänlaatua. Kuntoutuksen työntekijälle tehtäväkenttä on siis melko yksinkertainen, mutta toisaalta ei lainkaan helppo. Nähdäkseni muutostyössä suurimpia haasteita on kaksi.

"Hyväksymme yleensä sen, mikä sopii
ajatuskulkuihimme ja asenteisiimme."


Ensimmäinen haaste liittyy jokaisen omaan henkilökohtaiseen maailmankuvaan. Se on rakentunut yksilöllisen elämänhistoriamme aikana ja sen valossa tarkastelemme kaikkea saamaamme tietoa. Kaiken, mikä sopii ajatuskulkuihimme ja asenteisiimme, olemme valmiit hyväksymään viipymättä.

Meidän on helppo olla samaa mieltä ihmisten kanssa, jotka ajattelevat ja uskovat samoihin asioihin kuin me itsekin. Nämä asenteet ja ajatuskulut näkyvät väistämättä myös elämässämme konkreettisina tekoina ja valintoina, joiden satoa pitkällä aikavälillä korjaamme.

"Olemmeko valmiita toimimaan
tietojemme pohjalta?"


Koska kuntoutuksessa pyritään jonkin asian muuttumiseen asiakkaan elämässä, vaatii se joidenkin asioiden toisin tekemistä. Jos ihmisen maailmankuva ei tue tätä muutosta, on kuntoutustyö koko lailla turhaa. On aivan samantekevää, miten muutos perustellaan, koska jos se ei istu ihmisen omiin käsityksiin ja arvoihin, valuvat pyrkimykset muutokseen kuin vesi hanhen selästä. Niinpä kuntoutustyössä työskennellään aina asianomaisten maailmankuvien puitteissa ja niiden sallimissa rajoissa.

Toinen haaste on ehkäpä vielä arkisempi ja liittyy siihen, että muutos vaatii aina jonkin verran vaivannäköä. Vaikka kuntoutusmaailmassa on käyttökelpoisia ja erittäin suositeltaviakin keinoja tehdä muutos helpommaksi ja mahdolliseksi, vaatii muutos tekoja ja usein myös epämukavuusalueelle menemistä.

Me tiedämme monien asioiden olevan itsellemme hyödyllisiä tai haitallisia, mutta kokonaan toinen asia on se, kuinka valmiita olemme toimimaan tietojemme pohjalta. Itsellemme haitalliset jutut kun ovat mahdottoman helppoja toteuttaa ja tuovat nopean tyydytyksen, kun taas hyödylliset asiat usein vaativat vaivannäköä ja palkitsevat ennen kaikkea pitkässä juoksussa.

Nämä haasteet koskettavat meistä jokaista ja tekevät niistä siksi kovin inhimillisiä. Elämän ihmeet tapahtuvat avoimella mielellä ja pienellä vaivannäöllä.

Heli Leppä on työterveyspsykologi Vervessä. Hän on koko ikänsä ollut kiinnostunut elämän mysteereistä, rajoista ja mahdollisuuksista.


Julkaistu: 20.11.2017

Blogikirjoitukset