Kohti ammatillista digikuntoutusta

Erilaisten digi-some -sovellusten ympärillä kuhisee. Terveyteen ja terveyskuntoon liittyvät vimpaimet ja appsit ovat monelle arkea. Itsellänikin sellainen tikittää ranteessa ja kertoo joka päivä kalorinkulutuksesta ja terveystavoitteiden liian kehnosta saavuttamisesta. Kohta tulevat esimerkiksi verensokeria ja päihtymistilaa reaaliaikaisesti seuraavat mittarit.

Digivastaanotot arkistuvat ja etäisyydet muuttavat merkitystään. Työmatkalle maan ääriin ei aina tarvitse lähteä vaan asiakasta voi jututtaa sujuvasti sadan tai kuudensadan kilometrin päähän. Digikuntoutusta kehitetään niin Suomessa kuin maailmalla. Mutta kun puhutaan kuntoutuksesta ja etenkin ammatillisesta kuntoutuksesta, tieto sykevaihtelusta ja kalorimäärästä ei riitä polttoaineeksi.

Facebook-tyylinen sisällönvirta
ajaa kuntoutusta eteenpäin.


Helpoin ja laiskin tapa muuttaa ammatillinen kuntoutus digiaikaan on tehdä kaikki kuten aina ennenkin, mutta hoitaa haastattelut ja ohjaus ja muut juttutuokiot pääosin videoneuvottelujen välityksellä. Silloin ainakin maantieteelliset rajoitteet ylitettäisiin, ja ehkä ajankin käsite kuntoutuksessa muuttuisi, jos kuntoutusammattilaiset suostuisivat työskentelemään iltaisin, öisin ja viikonloppuisin (mitä ei kylläkään tapahdu).

Pakottavaa on kuitenkin miettiä, voiko kuntoutusta tehdä uudessa ajassa jotenkin toisin? Pilotoimme parhaillaan uutta ammatillisen kuntoutumisen tapaa eAKSE -kehityshankkeessa. Meillä on mahdollisuus videoneuvotteluihin ja puhelinsoittoihin (etäkuntoutusta sekin), mutta ensimmäisten kuntoutujien kanssa olemme toistaiseksi edenneet ilman videokeskustelua tai nenätysten tapaamisia. Miten tämä on mahdollista?

Olemme ottaneet käyttöömme sosiaalisen median luoman uuden tavan jakaa tietoa ja viedä keskustelua ja oivalluttamista eteenpäin. Facebook-tyylinen sisällönvirta ajaa kuntoutusta eteenpäin. Kuntoutuja ja kuntoutuksesta vastaava työryhmä muodostavat hankkeessa ikioman tiiviin ja luottamuksellisen ”someporukan”. Visuaalisesti kaikki näyttää kivalta ja kiinnostavalta ja järjestelmän käyttö on kuin facessa tai vastaavassa kävisi. Pelillisyyttä tuovat pikkuhiljaa aukeavat uudet sisällöt ja teemat sekä kaikkinainen kannustus.

Meille kuntoutuksen ammattilaisille
tällainen maailma on uusi, mutta etenkin monelle nuorelle kuntoutujalle tuttu.


Meille kuntoutuksen ammattilaisille tällainen maailma on uusi, mutta etenkin monelle nuorelle kuntoutujalle tuttu. Meidän ammattilaisten chattaamistaidot ovat varmasti hakusessa vaikka reaaliaikaiseen chattailyyn emme pyrikään. Erilaiset infovideot ja monipuoliset tehtävät pitävät mielen virkeänä molemmin puolin kuvaruutua. Homma hoituu niin tietokoneella, padilla kuin älypuhelimella, joten kuntoutua ja kuntouttaa voi missä ja milloin tahansa.

Joskus kuntoutuja käy nappaamassa uuden osion auki yön pikkutunteina, ja kuntoutustyöryhmä palaa kommentoimaan etenemistä tutun turvalliseen virastotyöaikaan. Tämä ei kuitenkaan haittaa: etenemistahti on joka tapauksessa kaikille vapaa ja villi. Pyrimme silti ripeään etenemistahtiin.

Esimerkiksi arjen toimintaa (ja toimintakykyä) voi hahmottaa täysin uudella tavalla ja reaaliaikaisesti. Mitä teen juuri nyt, mitä teen tänään, miten on päiväni mennyt? Jopa valokuvien ja videoiden ottaminen päivän kohokohdista on mahdollista. Jos kuntoutuja harrastaa esimerkiksi käsitöitä, hän voi aivan hyvin ottaa kuvan lopputuloksesta! Yksi kuva kertoo enemmän kuin muutama lause.

On selvää, ettei ammatillinen
kuntoutuminen voi olla
täysin irti ajasta ja paikasta.


On selvää, että ammatillinen kuntoutuminen ei voi olla kokonaan vapaata ajasta ja paikasta. Työkokeiluja ei voi vielä järjestää kotona ja harva koulutus onnistuu tyystin etänä. Todennäköisesti ammatillinen kuntoutus on jatkossa monimuotoista.

Jo nyt on selvää, että valmistavaa ja alustavaa työtä ammatillisen kuntoutuksen eteen voi tehdä etänä, diginä, ”somena”. Jatkossa uudet välineet ja uusi maailma on kieputettava yhteen vanhojen hyväksi koettujen välineiden kuten työkokeilujen kanssa. Työkokeilun etenemistä voisi hyvin dokumentoida ”somepäivityksin”, johon oma ammatillinen ohjaaja ja tarvittaessa vaikkapa työnantaja voisivat reagoida välittömästi.

Tukea ja toivoa voi antaa monella eri tavalla. Etämenetelmät ovat tulevaisuudessa yksi osa palettia. Se on varmaa jo nyt.

Jari Turunen on Verven apulaisylilääkäri, joka on tiiviisti mukana viemässä Verven ammatillista kuntoutusta kohti digiaikaa.

Julkaistu: 01.06.2017

Blogikirjoitukset