Kerro kaverille

Julkaistu 25.08.2014 kategoriassa Blogi

Työ kuntoon

Kela käynnisti vuonna 2007 työhönkuntoutuksen kehittämishankkeen. Nyt kaksivaiheinen (TK1 ja TK2) ASLAK-kurssien ja TYK-valmennuksen kehittämishanke on päättymässä. Pitkäjänteisen kehittämistyön tuloksia hyödynnetään vuonna 2016 käyttöönotettavassa Kelan avo- ja laitosmuotoisen kuntoutuksen standardissa. Olen ollut moniammatillisen kuntoutustiimin osana, työelämän asiantuntijana, Verven osahankkeessa lähestulkoon alusta pitäen. Tässä jutussa nostan esille käytännön kuntoutustyön näkökulmasta hankkeen aikana tekemiäni havaintoja. Jos aihe kiinnostaa enemmän, on hankkeesta ja sen osahankkeista helppo löytää syventävää tietoa.

Moniulotteinen tilanneanalyysi jäsentää työhyvinvointia

Merkittävä innovaatio on ollut työpaikalla toteutettava yksilöllinen tilanneanalyysi. Siinä on ollut oleellista se, että alusta alkaen kuntoutujien työhyvinvointiin vaikuttavia asioita on ollut pohtimassa kuntoutujan ja kuntoutuslaitoksen työelämän asiantuntijan kanssa myös lähiesimies ja työterveyshoitaja. Tällaiseen toimintatapaan on välillä kohdistunut ennakkoasenteita siitä, että terveyteen ja elämäntilanteeseen liittyvien huolenaiheiden käsittely esimiehen kanssa on vaikeaa. Tällaisesta yhteistyöstä saadut kokemukset ja palaute ovat kuitenkin olleet hyviä. Useasti työhyvinvointia kohentavia ratkaisuja on syntynyt jo ensimmäisessä tapaamisessa. Hyötyinä ovat tulleet esille myös tiedonkulku, esimiehen osallisuus, uudet näkökulmat ja yhteistyön paraneminen. Osana tilanneanalyysiä on toteutettu kuntoutuksen päättyessä samalla kokoonpanolla lopputapaaminen, jossa on sovittu työhyvinvoinnin kehittämisestä kuntoutuksen päättymisen jälkeen. Tämä on rakentanut myös jatkumon kuntoutuksen ja arkielämän välille.

Työlähtöisyys on välttämätön edellytys työhyvinvoinnin ymmärtämiselle

Hankkeen aikana minulta on kysytty useasti, että eikö yhteistyö työpaikalla usein haastavissa ja ristiriitaisissa tilanteissa ole vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Totta onkin, että työpaikalla tilanneanalyysiä toteuttava asiantuntija tarvitsee välineitä, joilla pystyy auttamaan mukana olevia jäsentämään asioita uudelleen. Työlähtöisyyteen on varmasti olemassa monta tietä, mutta kaikkien reittien yhteisenä nimittäjänä tulee olla kokonaisvaltainen lähestymistapa. Ei riitä, että kuntoutujan tilannetta tarkastellaan pelkästään kuormituksen ja tasapainon näkökulmasta tai mielen sisäisenä tai motivaation ongelmana. Verven osahankkeessa on kaikeksi onneksi ollut alusta alkaen moniammatillinen tiimi ja käytössä välineistö, jolla työelämän asiantuntijana on pystynyt työskentelemään hyvinkin vaihtelevissa tilanteissa. Ja mikä tärkeintä: lähestulkoon aina on yhteistyössä löydetty ratkaisuja, jotka ovat auttaneet parantamaan työhyvinvointia.

Asiantuntijuus muuttuu yksilöllisestä osaamisesta yhteiseksi toiminnaksi

Kolmas merkittävä seikka liittyykin juuri ymmärrykseen kuntoutujan kokonaistilanteesta. Perinteinen kuva asiantuntijuudesta on se, että asiantuntija tietää kaiken omalta erikoisalaltaan ja pystyy näin antamaan selviä ohjeita menettelytavoista. Työelämä muuttuu kuitenkin nykyisin niin nopeasti, että asiantuntijan on mahdotonta hallita kaikkea mahdollista. Asiantuntijuus muuttuukin kyvyksi toimia vaihtelevissa tilanteissa ja taitoa käyttää tulkintojen tekemistä helpottavia välineitä. Asiantuntijuus on tätä nykyä yhä enemmän yhteistä, yhteisen oppimisen kautta syntyvää tietoa. Työhyvinvoinnin näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että asiantuntijan hallitsemia välineitä hyödyntäen tehdään yhteisiä tulkintoja. Sen jälkeen haetaan yhteisiä ratkaisuja, joissa otetaan huomioon työssä meneillään olevat muutokset sekä terveydentilassa ja elämäntilanteessa työhyvinvointiin vaikuttavat asiat. Asiantuntijuus on siis tilannekohtaista ja jatkuvasti muuttuvaa yhteistä ymmärrystä – ei pelkästään yksittäisen asiantuntijan hallitsemaa tietoa.

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Kari Hannonen
palvelupäällikkö
Verve

Ota yhteyttä