Ketä tässä nyt kuntoutetaan?

Jos kuntoutusprosessi aiheuttaa alussa hämmennystä TYK-kuntoutukseen osallistuvalle kuntoutujalle, aiheuttaa se sitä myös prosessissa mukana oleville esimiehillekin. Yleistietämys kuntoutuksesta ja sen sisällöstä vaihtelee edelleen. ”Työterveyshuoltohan se sinne ohjaa ja esimiehenä kuittaan, että mukana ollaan”. Tietämys prosessin kulusta ja omasta roolista esimiehenä vaihtelee. ”Minulla onkin näin monta yhteistoimintakohtaa ja roolini on moninainen: tsempparina, tukijana, käytännön asioiden mahdollistajana...” Ja kun prosessi päättyy, saattaa asioiden haltuunotto ja seuranta unohtua muun kiireen keskellä. ”Kun tätä muutosta on nyt tässä arjessa menossa, niin ei ehditä nyt tässä kohtaa näitä kuntoutusasioita, mutta palataan sitten kyllä kun ehditään.”

Tärkeänä tukihenkilönä kuntoutusprosessissa työpaikan suuntaan on useimmiten kuntoutujan lähiesimies. Esimiehen rooli kuntoutusprosessissa ei oikeastaan eroa tavanomaisesta arjessa tehtävästä työstä työntekijän työssä jaksamisen tukijana. Oma lähiesimies toimii arkityön lähijohtajana ja on sitä kautta kuntoutujille luonnollinen tuki kuntoutusprosessissa. Ja esimiehen mukanaoloa kuntoutusprosessin eri yhteistyökohdissa kyllä arvostetaan. Kuntoutusprosessi tarjoaa työntekijälle mahdollisuuden pysähtyä ja tarkastella työhyvinvointinsa tilaa. Sitä kautta esimiehen tietoisuuteen voi tulla asioita, joita ei vielä olla yhteisesti ehditty, ymmärretty, oivallettu tai osattu ottaa esille. Joskus käsittelyyn voi nousta vaikeitakin asioita. Avoimesti asioista keskustelemalla tietoisuus ja ymmärrys lisääntyvät ja monet vaikeiltakin tuntuneet asiat saattavat raueta lähes itsestään.

Tärkeintä kuntoutusprosessissa lienee päästä rakentavaan vuoropuheluun. Pelkkä sosiaalinen media ei korvaa kaikkea sitä, mitä ihminen tuekseen tarvitsee. Välillä on hyvä nähdä, kuulla ja kokea vieressä, miltä toisesta tuntuu. Siksi on hyvä olla monenmuotoista rinnalla tukemista myös kuntoutusprosessissakin. Lähiesimies pääsee kuulemaan kuntoutusprosessiin kuuluvien yhteistyöpäivien myötä toistenkin työyhteisöjen tilanteita, ja oppimaan sekä kehittymään muiden kuntoutusprosessiin osallistuvien lähiesimiesten myötä. Asioiden kanssa ei ollakaan yksin: joku toinen saattaakin antaa omaa tai työyhteisön tilannetta edesauttavan vinkin tai lähiesimies itse pystyy jakamaan jonkun hyväksi koetun käytännön jonkun toisen kanssa.

Jotta asiat eivät jäisi vain puhumisen tasolle, on niitä hyvä ottaa myös käytäntöön. Ihminen pystyy itse vahvistumaan toimijana ja ottamaan asioita haltuun, mutta asioiden laaja-alaisempaa ja kauaskantoisempaa vaikutusta ajatellen tarvitaan esimiehen ja työyhteisön tukea. Suunnittelua, tavoitteiden asettamista, käytännön työtä, arviointia ja seurantaa… Muutosten mukana tarvitaan joustavuutta ja muuntautumiskykyä tilanteissa elämiseksi ja ajan hermolla pysymiseksi. Kuntoutusprosessi antaa myös esimiehelle mahdollisuuden tarkastella muutosten keskellä elämistä, ja oman toimijuuden kehittymistä tukemaan paremmin työntekijää työhyvinvointia heikentävien ongelmien keskellä.

Yksittäisillä henkilöillä on subjektiivinen oikeus kuntoutukseen, mutta sisällöstä voi parhaimmillaan hyötyä koko työyhteisö. Tarvitaan pysähtymistä, sitoutumista, vuorovaikutusta, asioiden avointa tarkastelua, käytännön kokeiluja… Ja pian hoksataan:
”Hei, tästä kuntoutuksestahan itse asiassa voi ammentaa kehittämisajatuksia ja voimavaroja koko yhteisön hyväksi!”