Ammatillinen kuntoutus vei renkaista ravintoon

Kun asenne, tahto ja motivaatio ovat kohdillaan, mikään ei ole mahdotonta. Lari Himanen, 33, vaihtoi renkaat ravintoon. Ei lennossa, vaan usean kiertosilmukan kautta.

Lari Himasen intohimo ja tulevaisuuden suunnitelmat liittyivät peruskoulun jälkeen tietokoneisiin. Bittien sijasta hän huomasi kuitenkin työskentelevänsä perunoiden parissa.

"Tietokonealalla ei riittänyt opiskelupaikkoja, joten hain sähköpuolelle. Huomasin että tämä ei sovi minulle, joten suunnittelin leipurilinjaa. Sitä ei alkanutkaan juuri sinä syksynä, jolloin minulta kysyttiin, haluanko kokiksi. Halusin. Mutta kun ravintolakokkilinjalle ei päässyt, opiskelin suurtalouskokiksi. Pian huomasin, että tämähän on kivaa ja olen tässä aika hyvä."

Valmistumisen jälkeen Larin työpaikkojen kirjo oli yhtä monimuotoinen kuin alkuasetelmakin. Työtunnit alkoivat kuitenkin ehtyä muutamassa vuodessa. Hän silmäili vaihtoehtoja ja pian työelämä jatkui rengaspinnoittajana traktorin ja rekan renkaiden parissa. Yhden syksyn sesonki venyi kahdeksaksi vuodeksi. Kun viisi niistä oli kulunut, tapahtui pintarullaa punnertaessa se, mikä olisi saanut jäädä tapahtumatta: kumarrus, kierto ja riuhtaisu. Selkä pamahti kerralla kipeäksi. Magneettikuvasta löytyi lannerangan välilevyn pullistuma.

Kumarrus, kierto ja riuhtaisu. 
Selkä pamahti kerralla kipeäksi.

"Vuoden verran sinnittelin, töissä tietenkin. Kai mie olin pässi, joku muu voisi sanoa sisuksi", toteaa Lari. Hän olisi mielellään asettunut leikkauspöydälle, mutta kirurgi päätyi konservatiiviseen hoitoon. Taitavan fysioterapeutin avulla selkä kesti työtä puolisen vuotta, mutta eräänä aamuna Lari nousi sängystä selkä kumarassa. Samassa asennossa hän kävi viikon verran töissä. Kun lääkäri näki Larin kävelevän huoneeseen kulmaviivottimena, hän lähetti Larin saman tien kirurgin juttusille. Tämän mukaan edessä oli ammatinvaihto. Jos Lari tekisi samaa työtä vielä kaksi vuotta, ei hän sen jälkeen tekisi töitä enää ollenkaan.

Leikkaus meni hyvin. Kymmenen kuukauden sairausloman aikana Lari mietti, pohti ja käänteli ammattivaihtoehtoja vakuutusyhtiön siunaamana. Hän ei keksinyt mitään, mikä kiinnostaisi. Ammatinvalintapsykologilla ei ollut mitään annettavaa ja entiseen työhön Lari ei ainakaan halunnut. Ainoa mikä kutkutteli takaraivossa oli ravitsemusterapeutin ammatti ”Olet mitä syöt” -ohjelman pohjalta. Epävarma tilanne ei kuitenkaan masentanut Laria, ehkä jopa päinvastoin.

"Työtä kyllä tykkään tehdä, se on elämän suola. 
Eikä selkäkään makoilusta pidä."

"Koin sen mahdollisuutena. Työtä kyllä tykkään tehdä, se on elämän suola. Eikä selkäkään makoilusta pidä. Vaikka olihan mulla normaali selkäranka. Seitsemänkymppiseksi. Sitten näin ilmoituksen Verven infotilaisuudesta. Olin skeptinen, että osaavatko ne mitään, mutta menin kuitenkin".

Niinhän siinä sitten kävi, että visiitti muutti Lari Himasen elämän. Juteltuaan verveläisten kanssa hän sopi siltä seisomalta uuden tapaamisajan. Asiat lähtivät rullaamaan joutuisasti. Larin asioita hoitavan ammatillisen kuntoutusohjaajan työskentelyn lähtökohtina olivat miehen omat kiinnostuksen kohteet. Yhdeksi Lari mainitsi ravinnon, jonka päälle ryhdyttiin rakentamaan uutta työuraa. Aluksi Larille etsittiin työkokeilupaikka, joka löytyi Mikkelin ateriapalvelusta. Lari valmistautui jaksoon opiskelemalla omatoimisesti ammattikorkeakoulun järjestämän ravitsemuskurssin.

"Kiinnostus kasvoi ja kiitettävä arvosana boostasi eteenpäin", kertoo Lari. Hän aloitti työharjoittelun vuoden 2015 alussa ja hoiti vanhusten ruuanjakeluun liittyvän hommansa hyvin. Työ jatkui aluksi talvilomien sijaisena, sitten kesälomatuuraajana. Vastuu kasvoi. Työnantaja halusi pitää hyvästä miehestä kiinni ja jatkoi työsuhdetta palkallisena työhönvalmennuksena. Taustalla kuntoutustutkija tuki, järjesteli asioita ja vastasi tarvittaessa kysymyksiin.

"Aloin miettiä, että en enää halua palata renkaiden pariin. Irtisanouduin. Se tuntui hyvältä. Olo huojentui."

Nälkä kasvoi syödessä. Lari aloitti avoimessa yliopistossa ravitsemustieteen opinnot (huonoin arvosana kiitettävä) ja osallistui samaan aikaan aktiivisesti AMK-projektiin, jonka kautta työnantaja kehitti ateriapalveluja.

"Missä olen viiden vuoden kuluttua? Opiskelen Kuopiossa ravitsemustieteitä. Toivottavasti olen ravitsemuspalvelussakin vielä töissä muutaman päivän viikossa," Lari visioi. Selkäkin voi hyvin. Hän ei ole syönyt yhtään särkylääkettä työkokeilupaikkaan siirryttyään. "Kiitos ammatilliselle kuntoutusohjaajalle. Hän on muuttanut elämäni. Olisin ollut ihan hukassa ilman apua."

19.4.2016