Nuoret tarvitsevat vertaisiaan ja meitä aikuisia

Suomi on tunnettu korkeasta koulutustasostaan. Olemme ylpeitä peruskoulutuksestamme ja toisen asteen koulutuksestamme, joka tukee tasa-arvoa ja antaa nuorillemme hyvän yleissivistyksen sekä mahdollisuuden korkeakouluopintoihin ja väylän työelämään.

Aina koulutuspolku ei etene suunnitellun tai omien toiveiden mukaisesti ja polusta tuleekin mutkikkaampi. Arjessa koetut haasteet, sosiaalisen elämän kapeutuminen, terveyteen ja psyykkiseen vointiin liittyvät tekijät voivat vaikuttaa nuoren mahdollisuuksiin selviytyä opinnoista. Nuori ei välttämättä ole onnistunut löytämään omia kykyjä ja vahvuuksiaan vastaavaa opiskelualaa, eikä oma lähipiiri pysty tarjoamaan nuoren tarvitsemaa tukea. Näissä tilanteissa nuorta pitäisi pystyä auttamaan matalalla kynnyksellä, mahdollisimman joustavasti ja ilman byrokratiaa.

Mutta mitä nuoret tarvitsevat? 
Mikä heitä auttaisi?

Aika usein kuntoutuksen piiriin tulevat nuoret sanovat tarvitsevansa päivään säännöllisyyttä ja jotain tekemistä. Ilman rutiineja arjesta ei saa kiinni ja aloitteellisuus katoaa omien asioiden hoitamisesta ja normaalien arkiaskareiden tekemisestä. Pitäisi olla paikka mihin lähteä aamulla ja missä tehdä itselle mielekästä ja merkityksellistä juttua päivän ajan. Sitä kautta muutkin arjen rutiinit, kuten vuorokausirytmi, ruoka-ajat, harrastaminen ja kotitöiden tekeminen, alkaisivat loksahtamaan paikalleen.

Miten merkityksellisen tekemisen löytää?

Kun nuori on viettänyt pitkän aikaa pääasiassa kotonaan, vaatii rohkeutta lähteä uudestaan muiden pariin. Verven nuorten palveluiden piirissä tapaamme päivittäin nuoria, joille sosiaaliset tilanteet ovat vaikeita ja ahdistavia. Suurella osalla on taustalla koulukiusaamista ja haavoittavia ihmissuhteita. Nämä ja omaan opintopolkuun liittyvät pettymykset ovat saaneet nuoren ajattelemaan, ettei hän uskalla enää yrittää tai ettei hänellä ole mahdollisuuksia päästä opiskelemaan.

Itselle merkityksellisen jutun löytämiseksi 
nuoret tarvitsevat meiltä aikuisilta ja vertaisiltaan apua.

Ilman toisia ihmisiä ei pääse heijastamaan omaa itseään ja sitä kuka ja millainen minä olen. Olemalla yksin kotona ei välttämättä opi tuntemaan omia kiinnostuksen kohteitaan ja omia vahvuuksiaan. Jakamalla ajatuksia toistemme kanssa opimme itsestämme ja ympäröivästä maailmasta. Itsetuntemus on tärkein elementti, kun rakennamme omaa ammatillisista uraamme. Mikä minua kiinnostaa? Mitkä ovat minun vahvuudet, taidot ja kyvyt? Millaisista asioista innostun ja saan motivaatiota? Ja mitä mahdollisuuksia minulle on tarjolla?

Vertaistuessa ja ryhmässä on voimaa.

Usein helpottavin tekijä nuorille on se, että he tapaavat muita samankaltaisia asioita elämässään kohdanneita nuoria. Meillä ihmisillä on tapana käpertyä itseemme ongelmia kohdatessamme. Ryhmässä nuoret huomaavat, että minä en olekaan universiumin ainoa ihminen, jolla opinnot eivät edenneet ja jota ahdistaa tosi paljon olla ryhmässä. Nuoret myös kannustavat toisiaan ja kertovat toisilleen huomioita toisistaan. Mukavaa on kuulla kehuja toisilta. Aika monesti nuoret herkistyvät ryhmässä, kun heidän kanssaan käydään läpi vaikkapa vahvuuksia. Kun ei ole tottunut saamaan positiivista palautetta, joutuu opettelemaan sen vastaanottamista. Sehän ei haittaa, että kehuja saadessaan liikuttuu!

Kaiken ikäisille on tärkeää tulla kohdatuksi.

Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun me ammatti-ihmiset kohtaamme haavoittuvissa tilanteissa olleita ja olevia ihmisiä. Arvostava, kuunteleva ja luottamuksellinen kohtaaminen on se, mitä myös nuoret kaipaavat. Nuoret haluavat, että heitä oikeasti kuunnellaan, ettei vaan kuulla. On tärkeää tuntea, että olen osallisena omiin asioihin liittyvässä päätöksenteossa. Nuoret eivät halua osakseen ”säälivää lässytystä ja katseita”, kuten eräs nuori ilmaisi asian. Hän halusi, että hänelle puhutaan kuin normaalille täysi-ikäiselle ihmiselle. Nuoret arvostavat ennen kaikkea sitä, että ollaan rehellisiä, aitoja kohtaavia aikuisia! Meidän aikuisten täytyy pystyä siihen!