Kerro kaverille

Julkaistu 29.04.2019 kategoriassa Blogi

Olen tehnyt työurani, reilun 20 vuotta, nuorten kanssa. Nuorten, jotka ovat elämässään kohdanneet monenlaisia haasteita. Edelleen lähden työpäivän päätteeksi kotiin miettien, miten mukavaa ja palkitsevaa on työ nuorten kanssa.

Nuoret herättävät monenlaisia tunteita. Monesti minulta kysytään ”Miten sinä jaksat niiden nuorten kanssa työskennellä, ne kun on niin hankalia, räpläävät vain kännyköitä?”. Nuoret eivät ole hankalia. Asiat ja tilanteet, joita he ovat kohdanneet, voivat olla vaikeita, mutta nuoret itsessään eivät. Toki he herättävät työntekijässä monenlaisia tunteita. Välillä tunnen äärimmäistä turhautumista, kun nuori ei saavu sovitulle ajalle, eikä ilmoita siitä. Usein turhauttaa, kun sovitaan, että nuori tekee jotain tai hoitaa jonkin asian tapaamisten välillä, ja kun tapaamme, ei hän olekaan hoitanut asiaa. Aina tällaisellekin toiminnalle löytyy jokin hyväksyttävä syy. Katsomme uutta aikaa ja mietimme uusia tapoja, miten nuori saisi hoidettua asioitaan.

Meidän aikuisten tehtävä ei ole luovuttaa nuorten suhteen. Kärsivällisyys kyllä palkitaan ja kun jaksaa antaa nuorelle uusia aikoja unohdettujen tilalle, alkaa muutosta syntymään. Usein käy myös niin, että nuori on ajallaan paikalla, on tehnyt töitä omien tavoitteiden eteen ja on kiitollinen saamastaan avusta.

Elämän perusasiat pitää saada ensin kuntoon

Vaikka työni on auttaa nuoria pääsemään kiinni opintoihin ja työelämään, käymme läpi kaikkia elämän asioita. Tällä viikolla olen jutellut nuorten kanssa ihmissuhteista, miksi ahdistaa ja jännittää, arkirytmistä, ruokavaliosta, nukkumisesta, raha-asioista, päihteistä, omaan asuntoon muuttamisesta, vanhemmuuteen valmistautumisesta. Jos elämän perusasiat eivät ole kohdallaan, ei voi olettaa, että nuorella on voimavaroja viedä ammatillisia asioita eteenpäin.  Myös itsenäiseen elämään siirtyminen on iso askel nuoren elämässä. Sen lisäksi, että on paljon asioita hoidettavana, liittyy omaan asuntoon muuttamiseen paljon erilaisia tunteita. Yksin asumista sekä odottaa että jännittää. Sen harjoittelu ja opiskeluasioiden eteenpäin vieminen yhtä aikaa voi olla liian vaativaa.

Olemme me jutelleet tällä viikolla ammatillisistakin asioista: kuntoutusselvitysjaksosta, opinnoista, koulutuskokeilusta, opiskelemaan hakemisesta, ammatinvalinnasta. Nuoret eivät halua jäädä kotiin, vaan heillä on toiveita saada päiväänsä jotain tekemistä, jonka vuoksi lähteä kotoa ja joka toisi rutiineja päivään.  Eikä näitä teemoja mietitä tapaamisilla aina vakavina, vaan aika usein nauretaan, mietitään mukavia juttuja ja pohditaan asioita positiivisesta näkökulmasta.

Osallisuuden vahvistaminen tukee nuoren vastuunottoa elämästään

Omassa työssäni koen tärkeäksi nuoren osallisuuden vahvistamisen. Sen, että nuori kokee olevansa osallisena omassa elämässään ja tässä yhteiskunnassa. Pikkuhiljaa nuori rohkaistuu ottamaan vastuuta valinnoistaan ja elämästään.  Se tuo nuorelle pystyvyyden tunnetta, jonka kautta myös opiskelu- ja työelämäasiat lähtevät etenemään. Tähän nuori tarvitsee tukea. Hän tarvitsee rinnalleen tsemppaajan, joka tukee tarvittaessa. Henkilön, joka kannustaa, hoksauttaa pienistäkin onnistumisista, vahvuuksista, mutta antaa myös palautetta, kun asiat eivät ehkä mene hyvään suuntaan. Tärkeää on antaa nuorelle tilaa kokeilla asioita ja elää elämäänsä valintojensa mukaan tuomitsematta.

Eilen tapaamisen päätteeksi nuori mies kiitteli avusta ja toivotteli minulle hyvää viikon jatkoa. Se sai minut hyvälle tuulelle ja lähtemään kotiin työpäivän päätteeksi hyvillä mielin!

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Kirsi Suoraniemi
sosiaalityöntekijä, nuorten palveluvastaava
Verve

Kirjoittaja työskentelee päivittäin nuorten kanssa ja auttaa heitä pääsemään opintojen ja työelämän alkuun.

* Lue lisää nuorten palveluistamme

Kommentointi

Ota yhteyttä