Kerro kaverille

Julkaistu 7.02.2020 kategoriassa Blogi

Päätin vuoden 2019 alussa, että seuraisin koko vuoden ajan tarkasti työeläkekuntoutuksen ohjaustyöni tuloksia. Kuinka monelle asiakkaalleni syntyi ammatillinen suunnitelma, kuinka moni työllistyi tai aloitti opiskelun, ja mille aloille he päätyivät?  Halusin tietää, että onko tästä rehkimisestä kenellekään mitään hyötyä.

Seuraamisen taustalla oli useita motivoivia tekijöitä. Julkisuudessa esillä oli ollut ammatillisen kuntoutuksen vaikuttavuus ja tutkimuksien tulokset olivat osin ristiriidassa oman arkikokemukseni kanssa. Toisaalta motiivini liittyivät oman työn tutkimiseen eli keskitynkö työssäni oikeisiin asioihin ja saanko työlläni toivottuja tuloksia aikaiseksi. Motiivi liittyi myös työni kehittämiseen ja asiakkaiden parempaan huomioimiseen. Usein ammatillista ohjausprosessia aloitettaessa asiakasta kiinnostaa, miten nämä prosessit yleensä päättyvät ja onko tästä hänelle apua. Viimekädessä pöydällä oli koko työni olemassaolon oikeutus. Saako ohjauspalvelujen ostaja (työeläkevakuuttaja) rahoilleen vastinetta?

Työeläkekuntoutuksen tavoitteena on tukea ihmisiä jatkamaan työelämässä. Ammatillisen ohjausprosessin taustalla on aina jokin terveydentilaan liittyvä tekijä, joka vaikeuttaa työssä suoriutumista. Lyhyesti tiivistettynä ohjausprosessin avulla on tavoitteena saada aikaan sellainen suunnitelma, että asiakas kykenee terveydentilaan liittyvästä rajoitteesta huolimatta jatkamaan palkkatyössä tai yrittäjänä. Toisaalta pelkkä terveydellinen soveltuvuus ei riitä, vaan suunnitellun työn täytyy olla myös persoonallisen soveltuvuuden puolesta sopiva ja sellainen, että asiakas voi nähdä itsensä kyseisessä työssä pidemmälläkin tähtäimellä.

Millaisia tulokset olivat?

Miten nämä ammatilliset ohjausprosessit sitten päättyivät? Toimeksiantojen lähtökohtana on aina ammatillinen umpikujatilanne, johon asiakas toivoo saavansa jonkin ratkaisun. Vuonna 2019 minulla päättyi 87 ohjausprosessia. Toimeksiannon päättyessä 33 ihmistä (38 %) oli allekirjoittanut työsopimuksen ja oli päässyt töihin. Koulutukseen oli valittu ja koulutuksen oli aloittanut 19 ihmistä (22 %). Ammatillinen työhön tähtäävä suunnitelma oli saatu tehtyä 20 ihmisen (23 %) kanssa ja 15 ihmisen (17 %) kohdalla työhön paluuseen tähtäävää suunnitelmaa ei ollut mahdollista laatia tai ammatillinen ohjausprosessi oli jouduttu keskeyttämän terveydentilasta johtuvista syistä.

Mihin töihin nuo 33 ihmistä menivät? Anssi Kela laulaisi, että heistä tuli muurareita, taksikuskeja,  suutareita, mutta oikeasti heistä tuli: lastenhoitaja, lastensuojelutyöntekijöitä (2 kpl), hautaustoimistotyöntekijä, sairaanhoitajia (2 kpl), sisustustarvikemyyjä, vanhusten päivätoiminnan ohjaaja, koulunkäyntiavustajia (2 kpl), mielenterveyslähihoitaja, potilasarkistotyöntekijä, yrittäjiä (2 kpl), vastaanottotyöntekijä, ensihoitaja, tietopalvelusihteeri, järjestötyöntekijä, pakkaaja, myyjiä/ asiakaspalvelijoita (2 kpl), keittiötyöntekijöitä (2 kpl), työpajaohjaaja, työkonekuski, lääketyöntekijä, lähihoitaja, litteroija, vammaisten päivätoiminnan ohjaajia (2 kpl), henkilökohtaisia avustajia (2 kpl) sekä siivooja. 

Mitä opin?

Mitä minä sitten opin edellisestä vuodesta ja oman työn aiempaa järjestelmällisemmästä seuraamisesta? Työnantajan toimesta työn vaikuttavuutta seurataan organisaatiotasolla, mutta jatkossa oman työn seuranta ja itsensä johtaminen tulee varmasti vielä työelämässä lisääntymään. Korostetaan lisäksi vielä, että kaikki ohjausprosessit eivät suinkaan menneet täysin toivotulla tavalla ja ongelmia oli monenlaisia. Tietoisuus työn tuloksista ei poistanut ammatillista itseruoskinnan tarvetta eikä jo hiekkalaatikolta mukaan tarttunutta riittämättömyyden kokemusta.

Toisaalta oman työn seuraaminen oli motivoivaa, antoi uskonvahvistusta asiakkaan sekä palvelujen ostajan hyötymiseen liittyen ja vahvisti omaa aikaansaamisen kokemusta. Aikaisemmin työssä oli usein tunne, että tekee kovasti töitä, mutta saako oikeasti mitään aikaiseksi. Tarkka tietoisuus omista töistä toi jämäkän, suoraryhtisen työläisen olon ja vahvisti osaltaan ammatillista omanarvontuntoa. Työn tuloksellisuuden seuraamista tuli tapa, jota aion jatkaa myös kuluvana vuonna. Lisäksi nyt on kiva prosentin tarkkuudella vastata, kun uusi asiakas tiedustelee, että miten nämä ohjausprosessit yleensä päättyvät.

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Ammatillinen kuntoutusohjaaja, sosiaalipsykologi Petri Maunuksela.

Kirjoittaja on Tampereen Vervessä toimiva muuttuvan työelämän tarkkailija ja pidempien työurien lapiomies.

Ota yhteyttä