Kevään onnistumisilla ja opeilla kohti syksyä

Takana on monella tasolla koko yhteiskuntaa haastanut koronakevät sekä sitä seurannut kesä, joka kaivatulla tavalla palautti ainakin rippeitä normaalista elämästä. Edessä puolestaan on syksy, jota värittää kysymysmerkit ja ennakoimattomuus. Koen, että olemme taitepisteessä, jossa on hyvä hiukan summata mennyttä ja nostaa sieltä tärkeimmät onnistumiset, opit ja ylipäätään askelmerkit, joiden avulla lähteä kohti syksyä.

Vaikuttavaa ohjaustyötä digivälinein ja kasvokkain

Työeläkekuntoutuksessa keskiössä on aina kuntoutuja-asiakkaan kohtaaminen. Kuntoutujat ovat haastavassa tilanteessa, moni kokee olevansa ammatillisessa umpikujassa. Työeläkekuntoutuksen palveluntuottajana Verve ja Verven ohjaajat kohtaavat kuntoutuja-asiakkaita ja yhdessä kuntoutujien kanssa jäsentelemme heidän ammatillisia tilanteitaan ja suunnitelmiaan. Keväällä kuntoutujan ohjaus siirtyi pääasiassa verkossa tehtäväksi ja kasvokkaiset tapaamiset korvautuivat videoneuvotteluilla, puheluilla ja digitaalisella ohjausalustallamme eVervellä.

Olemme Vervessä kehitelleet jo pitkään digivälineitä kasvokkaisen ohjauksen rinnalle ja näin nähneet niiden potentiaalin. Digivälineet ovat mahdollistaneet kuntoutujan ohjauksen sitomatta häntä tiettyyn aikaan tai paikkaan. Koska digivälinein voi olla vaikeata saada aikaiseksi samanlaista vaikuttavuutta kuin kasvokkain tapahtuvissa kohtaamisissa, on tärkeätä pystyä tapaamaan kuntoutuja myös kasvokkain.

Vuorovaikutus on virtalähde

Epämääräinen ja ennakoimaton tulevaisuuden näkymä kuormitti keväällä sekä kuntoutujia että meitä verveläisiä. Kiitos erinomaisten digivälineidemme ja henkilöstön valmiuksien saimme keväällä työeläkekuntoutuksen prosessit kuitenkin alkamaan, ammatillisia suunnitelmia syntymään ja myös konkreettisia toimia, esimerkiksi työkokeiluita tai oppisopimuksia käyntiin. Digivälineet mahdollistivatkin kuntoutujalle kuntoutuksen etenemisen myös kevään haastavassa ja epävarmassa tilanteessa.

Meille ohjaustyötä tekeville verveläisille työn suolana ovat vuorovaikutustilanteet asiakkaiden ja heidän verkostonsa kanssa sekä yhteisiä oivalluksia tuottavat keskustelut työyhteisössä. Ja koska positiivista voimavirtaa saamme kasvokkain tapahtuvista kohtaamisista, tuntui verkossa tehty ohjaustyö melko rankalta. Ruudun välityksellä kohtaamisesta jäi uupumaan se voimavirta, mikä parhaimmillaan ihmisestä toiseen tarttuu.

Niinpä kesän alkaessa tuntuikin mahtavalta, kun ohjausta pystyttiin taas toteuttamaan kasvokkain kohdaten. Toivottavasti koronatilanne mahdollistaa kohtaamiset syksylläkin!

Toisaalta digivälineet ja niiden kautta prosessien eteenpäin vieminen on nyt tutumpaa ja pikkuhiljaa opimme löytämään myös verkon kautta tapahtuvasta ohjaustyöstä työn suolan ja huippuhetket. Oleellinen havainto ainakin itselleni on digivälinein tehdyssä ohjaustyössä se, että yksittäiselle ohjauskohtaamiselle ei verkossa tehtynä kannata asettaa samoja tavoitteita kuin yksittäiselle kasvokkaiselle ohjauskohtaamiselle. Oma keskittymiskykyni ja kapasiteettini ei riitä ruudulla samaan kuin kasvokkain, otaksun että kuntoutujalle kokemus on samansuuntainen. Kun oppii asettamaan sopivat ja täytettävissä olevat tavoitteet digikohtaamisille, niin tätä kautta lähtee syntymään onnistumisen kokemuksia ja työn imua.

Keväällä kokeiltiin digivälineiden lisäksi myös muita uusia kohtaamisen tapoja, mm. kävelypalaverit tulivat testatuiksi ja havaitsin ne siinä määrin toimiviksi, että aion jatkossakin pitää kävelypalaverin vaihtoehtona toimisto-olosuhteissa kohtaamiselle.

Edessämme on erikoinen syksy, koitetaan kuitenkin elää sitä eteenpäin mahdollisimman normaalisti ja ”uudesta normaalista” parhaat poimien. Tsempit ja mielenrauhaa sinulle, minulle ja meille kaikille!

Tutustu myös aikaisempaan blogiin, jossa kerromme digitaalisen ohjausalustan käyttöönotosta työeläkeyhtiöiden palveluissa.

Lue myös blogi, jossa kerromme digitaalisen ohjausalustan käytön laajentamisesta etäkuntoutukseen.