Kerro kaverille

Julkaistu 28.02.2020 kategoriassa Blogi

Pitäisikö työuraohjauksessa huomioida nykyistä vahvemmin ammatillisen liikkuvuuden näkökulma?

Suomi on lähtökohtaisesti maailman tasa-arvoisimpia maita. Työmarkkinoilla vallitsee kuitenkin sitkeä segregaatio, eriytyminen sukupuolen mukaan. Ammatillinen jakautuminen on jopa selkeämpää kuin monissa maskuliinisen kulttuurin maissa, kuten Turkissa tai Pohjois-Afrikan maissa, joissa esimerkiksi teknisellä alalla työskentelee huomattavan paljon naisia. Tässä suhteessa olemme OECD-maiden häntäpäässä.

Miten me työuraohjauksen ammattilaiset voimme tätä vääristynyttä yhteiskunnallista todellisuutta muuttaa? Sukupuolten välinen tasa-arvo työmarkkinoilla ei välttämättä ole työssämme päällimmäisenä mielessä, mutta voi pohtia sitä, pitäisikö toimialojen jakautumisen loiventaminen olla myös yksi lähtökohta ohjaustyössä. Toisin sanoen, tulisiko huomioida entistä tanakammin ammatillisen liikkuvuuden mahdollisuus ja näkökulma?

Työelämän murros haastaa uraohjauksessakin

Työstä, työurasta ja siitä, miten kukin tulevaisuudessa tulee toimeen, riittää ohjaustilanteissa puhetta ja purtavaa. Hyvä niin, sillä tulevaisuuden näyt ja varjot ovat osa meidän inhimillistä olemustamme ja kytkeytymistä toisiimme yhteisön jäseninä. Tulevaisuuden työntekijöiden tai yrittäjien kohdalla lienee kohtuullisen varmaa, että työsuhteet ovat lyhytikäisiä, yksilö hankkii useita ammatteja, useita elannon ja ansainnan lähteitä ja työn sisällöt ovat entistä hankalammin kerrottavissa. Paitsi sivulliselle tai naapurille, myös itselleen. Työ palkkatyön muodossa sirpaloituu, automatisoituu, mahdollisesti vieraannuttaa tekijästään, yksioikoistuu.

Toisaalta tarjolla on mitä ilmeisemmin töitä, jotka ovat sisällöltään ja tavoitteiltaan rikkaita, kiinnostavia, kansainvälisiä ja intohimoa herättäviä. Meillä on vahva taipumus ajatella, että kokoonpanotyö on helposti yksitoikkoista ja tylsää, vaikka se voi olla tekijälleen mitä mukavinta ja terapeuttista tekemistä palkan lisäksi. Tai helposti ajattelemme, että asiantuntijatyö, toimisto- ja suunnittelutyö on kevyttä ja vähän kuormittavaa, vaikka päivän jälkeen se voi viedä puhdin omalta vapaa-ajalta, ja työt voivat loiskua mukaan kuntosalille ja lenkkipoluille. Omassa työssämme päivittäisten ohjaustilanteiden äärellä olemme myös osaltaan luomassa sitä rosteria, jonka voimin suomalainen työelämä löytää tekijänsä.

Työuraohjauksen asiantuntijoina olemme iskostaneet itseemme erilaisia työn suorittamisen lähtökohtia. Ammattia tai työuraa vaihdettaessa uuden pitää olla ammatillisesti kiinnostavaa, sisällön mielekästä, yksilön kyvykkyyden eri puolien sopivaa tulevaan työhön. Tämä on hyvä lähtökohta ja ohjenuora jatkossakin. Samoin rohkaiseminen kohti uutta on tärkeää. Ammatinvaihtajan kannalta tulevien, vielä utuisten etujen ja vaivannäön täytyy muodostua itselle houkuttelevammaksi kuin aiempien suoritusten, saavutusten ja muistikuvien tuottama hyöty. Valintatilanteessa uuden suunnan ottaminen täytyy näyttäytyä riskin väärtiltä. Nämä seikat painottuvat meidän työssämme tänäkin päivänä vahvasti silloin, kun meille tulee esimerkiksi työeläkelaitoksen asiakas työuraohjaukseen.

Ammatillisen liikkumattomuuden ehkäisy lähtökohdaksi

Syvällisempi ja uutta luovempi avaus voisi olla tietoinen ammatillisen liikkuvuuden vahvistaminen ja rajanylitysten tukeminen. Tällöin on kyse siitä, että jo ennakoivammin työuran eri vaiheissa tartutaan työuralähtöisesti motivaatioalentumiin ja työn mielekkyyden pulmiin. Ennakoitavuus tarkoittaa ammatillisen liikkumattomuuden ehkäisyä, jolloin vältetään tilanne, jossa työntekijä uhkaa jäädä jumiin omaan työhön tai on jo siihen jäänyt.

Kyse on siitä, että jumiin jäänyt työntekijä kadottaa uuden tavoittelun kipinän. Hänen horisonttinsa kapeutuu ja surkastuu. Kun työ menettää laajemman merkityksen, pohjalle jää vain elannon hankkiminen. Pahimmillaan työ tuntuu paitsi tylsältä ja huonosti palkatulta, myös kurjistavalta. Kurjistuminen voi pahimmillaan johtaa kyynistymiseen ja muutoksen mahdollisuuden laiminlyömiseen. Esimiesten ja työnantajien kannattaa olla kiinnostuneita työntekijöiden näkemyksistä ja mielekkyyden kokemuksista. Jos ei oma työpaikka voi tarjota riittävästi innostavaa tekemistä, sitä voi löytyä muualta - rohkeasti rajoja muuttaen.

Tutkitusti jumien pitkittymisellä on myös terveyden kannalta negatiivinen merkitys. Jumitilanteita on tänä päivänä valitettavan paljon eri-ikäisten joukossa, ja entistä enenevästi nuorempien ikäluokkien keskuudessa. Jumien ehkäiseminen tuo myös laajemmin katsottuna uutta dynamiikkaa työmarkkinoiden toimintaan. On selvää, että kasvualueilla ”jumien purkaminen” on helpompaa kuin taantuvilla alueilla. Mutta mahdollisuuksia on.

Työnantajille on selvää, että työterveyden palvelut kuuluvat työntekijöille eri muodoissaan. Jatkossa myös työuraohjauksen asiantuntijuus ja jumienlaukaisijaohjaajat pitäisi kuulua osaksi työntekijöiden työsuhde-etuja! Tilanteissa, joissa työn sisällölliset seikat painottuvat ja työn merkityksellisyys ja yhteisöllinen arvo korostuvat, myös oman työn nautintoajat ja -hetket muuttuvat. Ikuista se nautinto ei ole. Erilaiset perustuloratkaisut tai täydentävät toimeentulon lähteet voivat ilmeisemmin helpottaa ammatillisia rajanylityksiä. Myös työmarkkinoiden naisten ja miesten töiden sekoittaminen on palvelus meille kaikille. Tämän urakan me voimme ottaa työn alle jo tänään. 

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Veijo Ojanaho
palvelupäällikkö
Verve Joensuu

Ota yhteyttä