Kerro kaverille

Julkaistu 9.06.2020 kategoriassa Blogi

Historian lehdille piirtyvä Koronakevät on nostattanut erilaissa paikoissa, tilanteissa ja keskusteluissa kysymyksen ”Mitäs nyt?” Tämä kysymys on noussut esiin useaan otteeseen myös meillä Vervessä.

Maaliskuussa iso osa Verven kuntoutuspalveluista ajettiin hallitusti alas lyhyessä ajassa. Suurin osa verveläisistä jäi hetkeksi ilman työtä, toimitilat tyhjenivät, nauru ja työn tekemisen äänet eivät enää kuuluneetkaan päivään, työarki hävisi. Oltiin yhtäkkiä uudessa tilanteessa, sellaisessa missä kukaan ei ole koskaan ollut. Mitäs nyt?
 

Näkökulmalla on merkitystä

Tilanne oli samalla kertaa dramaattinen ja himppusen toiveikas. Dramaattinen asiakkaiden, työntekijöiden, keskeytettyjen kuntoutuspalveluiden ja kokonaistoiminnan kannalta. Toiveikas siltä osin, että tilanne nähtiin voimakkaan kehittämisen, toiminnan arvioinnin, valmiuksien vahvistamisen ja prosessien hiomisen mahdollisuutena. Vaikka tilanne oli kaksijakoinen, tulevaisuus- ja selviytymisajattelu oli koko ajan läsnä. Luulenpa, että tällä oli iso merkitys sille toiminnalle, jota aloimme tekemään ja mitä edelleen teemme eli toteutamme osaa kuntoutuspalvelujamme etänä. Vaikkakin maaliskuussa iso osa palveluistamme oli laitettu pauselle, odottelemaan parempia aikoja, osassa kuntoutuspalveluistamme mahdollistui niiden toteuttaminen etänä. Etänä? Ajatus oli tuolloin ensiajatteluna hiukan vieras ja melko yksioikoinen verrattuna siihen, mitä siitä kehkeytyi. Taas eteen tuli kysymys; mitäs nyt?

Tilanne haastoi meitä ajattelemaan kuntoutuspalveluiden toteuttamista uudella tavalla. Aivan täysin uusi aihe tämä ei meille ollut: olemme käyttäneet digitaalista alustaa ohjauksen tukena mm. työeläkeyhtiöiden palveluissa jo pari vuotta. Lisäksi olemme olleet kehittämässä aiempina vuosina prototyyppiä etäkuntoutuspalvelusta. Mutta haastoihan tämä meitä voimakkaasti. Haastoi, mutta ei estänyt. Eli hihat ylös ja hommiin.

Otimme ensin yhden ammatillisen kuntoutuksen palveluistamme työn alle, vaikka intoa olisi ollut varmastikin hoitaa kaikki palvelut kerralla. Määrittelimme etäkuntoutuksen perusteita; mitä se tarkoittaa, minkälaisten reunaehtojen sisällä meidän pitää toimia, miten ohjausta tehdään etänä, miten se eroaa läsnäohjauksesta, minkälaiset sähköiset välineet tukevat etäkuntoutusta, minkälaiset tehtävät tukevat etäkuntoutusta ja asiakkaan prosessia…kysymyksiä oli monia. Huomio minkä teimme heti alussa oli se, että läsnäkuntoutus ei ole suoraan siirrettävissä etäkuntoutukseksi. Tämä oli merkittävä havainto etäkuntoutusta rakentaessamme; prosessit, tehtävät, menetelmät, välineet, toimintatavat ja ohjaus piti miettiä uusiksi, uudella tavalla. Yhdistämällä välineitä, rakentamalla eri tasoja etäkuntoutukseen, pilotoimalla, testaamalla, pohtimalla ja sinnikkäällä kehittämistyöllä saimme pienellä mutta tehokkaalla tiimillä annettua Verven etäkuntoutukselle edellytykset nousta aivan uudelle tasolle. Digiloikkia tuli hypittyä niin, että välillä hirvitti vauhti ja loikat niin, että silmät kiinnikin jokunen loikka otettiin. Huh, pelotti ja viehätti. Toukokuun loppupuolella  Verven etäkuntoutus oli vain laajempaa testausta vaille. Mitäs nyt?
 

Kehittävän käyttöönoton mallilla maalia kohti

Askel askeleelta lähdimme toteuttamaan etäkuntoutuksen kehittävää käyttöönottoa; valmis tai täydellinen etäkuntoutuksen malli ei ole, mutta käyttöönotettavissa ja käyttäjäkokemusten kautta kehitettävissä. Perehdytyksen ja käyttöönoton aloitimme ensin muutamasta pienestä tiimistä, parin kymmenen ihmisen ryhmästä, jonka jälkeen suhteellisen nopealla aikataululla perehdytimme noin 80 verveläistä etäkuntoutukseen. Perehdytyksiä tulee jatkossakin sitä mukaan, kun verveläiset palaavat töihin kesäkuun aikana. Olemme saaneet kehitettyä malliamme jo nyt käyttäjäkokemusten perusteella vieläkin sujuvammaksi, mikä on vallan mainiota! Haastavaa, mutta mainiota! Monia lankoja on ollut käsissä yhtä aikaa, lukuisia mitäs nyt-kysymyksiä on kehittäminen pitänyt sisällään ja loikkia ollaan loikittu niin diginä, yhteisönä, yhteisessä oppimisessa ja kehittämisessä. Huippua! Mutta mitäs nyt?

Nyt painetaan kaasua, nautitaan kyydistä ja pidetään hyvää yhteistä kehittämistä, uskallusta, uteliaisuutta ja yhteisöllistä oppimista yllä! Niillä pärjätään nyt ja tulevaisuudessa.

 

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Aino Lahti on kehitys- ja palvelupäällikkö Vervessä.

Ota yhteyttä