Tupajumeista työurajumien purkuun

Itse kullakin meistä voi työuran varrella tulla vastaan erilaisia hankaluuksia ja odottamattomia käänteitä. Sinänsä vastoinkäymiset ja kolhut kuuluvat normaaliin elämään. 1990- laman alla valuuttalainoja ottaneet yrittäjät tai tämän päivän yt-neuvottelujen karaisemat irtisanotut työn sankarit ovat sen katkerasti kokeneet. Schumpeterläinen luova tuho tai kaaos tätä ainakin osaltaan selittää, kuten talousoppineet sen usein tulkitsevat. Peruskysymys työurajumissa on sama niin yrityksille kuin niiden työntekijöille: kun vanha ansaintamalli on elinkaarensa päässä, miten löytää väyliä ja ratkaisuja uuteen, ja miten on jalostettava omaa osaamista?

Yksilösidonnaisuudesta huolimatta työelämän vastoinkäymiset ovat myös vahvasti kollektiivisia kokemuksia. Markkinatalouden logiikka on se, että kaikki eivät kisassa pärjää, mutta tämän kohtalon sattuminen omalle kohdalle on aina menetys. Sen kautta voi kuitenkin myös löytyä uusia polkuja ja tilaisuuksia, joista ei pullamössökarsinassa eläessään edes ole tietoinen. Start up- yrittäjät ja toimitusjohtajatkin kertovat meille, että mokaaminen on jopa ammatillisen uudistumisen ja uuden työuran luomisen elinehto. Voimmeko me ottaa tästä oppia omassa elämässämme? Myös niissä tilanteissa, joissa ei henkilökohtainen luova tuho ole vielä täysin kohdannut, emme ole täysin pohjalla? Tilanteissa, joissa voisimme etsiä uusia ratkaisuja työuran käännekohtiin?

Nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi Helsingin Sanomille keväällä 1997 ihmettelevänsä sitä, pitääkö suojelun nimissä kaikki metsämme päästää rämettymään läpipääsemättömiksi ryteiköiksi vain sen vuoksi että jokainen tupajumi ja torakka saisi viettää monimuotoista ja onnellista elämää. Lausunnon jälkeen ryteikköjä ei liene juurikaan syntynyt, vaan tehometsätalous on lisännyt kierroksia.

Työelämän hakkuiden seurauksena syntyvät työjumit ovat tilanteita, joihin yksilöt itse eivät ole halunneet

Työ maistui, mutta kyky tehdä sitä meni alta. Uuteen on suunnattava, paluuta vanhaan ei ole. Tässä tilanteessa motivaatiojumi voi ainakin alkumetreillä ilmetä haikailuna vanhaan, epävarmuutena suunnasta ja aikataulusta sekä ailahtelevuutena päätösten pitävyydestä. Suuntautumista kohti uutta voi häiritä ja hankaloittaa myös diagnostiikkajumi. Yksilö voi olla vahvasti sitä mieltä, että tietty diagnoosi tuottaa kyvyttömyyttä, lähes ylivoimaista hankaluutta tai pysyvän haitan rakentaa uutta työuraa. Kun on tällä sairaudella tai vialla minua paiskattu, ei voi oikein mitään tehdä. Kaikki uudet ratkaisut redusoituvat aina samaan juurisyyhyn. Henkilöillä, jotka ovat esim. osa-aikatyössä ja osakuntoutustuella, voi uutta suuntaa hankaloittaa eläkejumi. Työ ei oikein innosta, uuden suunnan hakeminen ei innosta, ja lähes kaiken perimmäinen syy on halu mieluusti täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle. Hylättyjä hakemuksia voi olla useampi, mutta tulos ei ole muuttunut. Siitä huolimatta aina kannattaa yrittää! Toki lisää jumeja ja niitä selittäviä tekijöitä on muitakin.

Oma rohkeus ja uskallus irrottautua entisestä ovat tarpeen

Työuran käännekohdat kohtaavat meitä työelämässä tarpovia entistä useammin. Mahdollisuuksia on lähteä, etsiä ja löytää. Asiantuntijoiden ohjausta on tarjolla ja ratkaisuja löytyy. Uuden työuran rakentaminen ei kaivanne suojelupäätöstä tupajumien tapaan vielä pitkään aikaan.