Yksi päivä nuorten kanssa

Yhteen päivään nuorten kanssa voi mahtua monenlaisia kohtaamisia, tunteita, tarinoita ja tilanteita. Tänään päivään on mahtunut pettymystä, surua, ärtymystä, pelkoa, mutta myös kiitollisuutta, helpottuneisuutta ja iloa. Nämä tunteet me työntekijät jaamme nuorten kanssa, osa tunteista voi kohdistua eri tahoon.

Nuori on pettynyt ja surullinen siitä, ettei pääse palvelun piiriin, ei saa apua ongelmaansa, minua ei kuunnella. Läheiset, oppilaitos, me kuntoutustyöntekijät, terapeutit jne. Me kaikki olemme huolissamme siitä, mitä nuorelle tapahtuu, mistä apua?

Nuoren ohjaaja on ärtynyt ja pettynyt systeemiin, kun ei voi auttaa, koska nuori ei saa apua ennen kuin tilanne on riittävän huono. Toisaalta tilanne ei saa olla liiankaan huono, jotta olisi voimia viedä omia asioita eteenpäin. Milloin sitten on se oikea aika? Oikea-aikaisella avulla voitaisiin välttyä inhimilliseltä kärsimykseltä ja säästää pitkällä tähtäimellä yhteiskunnankin varoja.
 

"Yritä tässä nyt sitten miettiä 
ammatillista suunnitelmaa, 
kun elämän perusasiat ovat epäselviä."

Toiselle nuorelle pelkoa ja hämmennystä aiheuttaa taloudellinen tilanne. Kuntoutustuki loppuu parin viikon kuluttua. Ennen kuin uudesta etuudesta on päätöstä kädessä, ehtii kulua monta viikkoa. Sillä aikaa pitää maksaa vuokra, muut asumisen kustannukset, syödäkin jotakin. Bussikorttia ei ole varaa ladata, liikkuminen vaikeutuu. Stressi kasvaa ja yöunet jäävät vähäisiksi. Yritä tässä nyt sitten miettiä ammatillista suunnitelmaa, kun elämän perusasiat ovat epäselviä.

Tästä hämmennyksestä, pelosta, pettymyksestä ja surusta huolimatta me pidämme toivoa yllä ja rauhoittelemme, että kyllä asioilla on tapana järjestyä, tehdään vaan tätä suunnitelmaa. Kyllähän ne aina järjestyvätkin, mutta sellaisella viiveellä, että paljon ehtii tapahtua siinä välissä. Matalan kynnyksen palveluista, sosiaaliturvan selkeyttämisestä ja valinnanvapaudesta puhutaan, mutta näin arjessa ihmisiä kohdatessa ja kuunnellessa ne tuntuvat monesti vielä olevan varsin kaukana.
 

"Kuinka tärkeää meille onkaan, 
että tulemme kuulluiksi ja kohdatuiksi!"

Onneksi moneen päivään mahtuu myös niin iloisia tunteita, kiitollisuutta ja toivoa. ”Kiitos, kun kuuntelit, ajatukseni selkiytyivät, tämä onkin minulle mahdollista”. Nämä sanat kuulin, kun nuori nainen lähti työhuoneestani tultuaan sinne hieman pelokkaana ja hämmentyneenä siitä, miten pääsisi asioissaan eteenpäin ja uskaltaako sanoa ääneen omia ajatuksiaan. Nuori huomaa, että huolenaiheista puhuminen helpottaa. Se saa hänet myös toimimaan ja hoitamaan omia asioitaan. Kuinka tärkeää meille onkaan, että tulemme kuulluiksi ja kohdatuiksi!

Tällaisia keskiviikon kohtaamisia!