Motivaatio ratkaisee työnhaussa

Motivaatiota voi kutsua tekemisen meiningiksi, innostukseksi ja (positiiviseksi!) asenteeksi työntekoon. Kun työpaikkaan haetaan ”hyvää tyyppiä”, ensimmäinen hyvän tyypin ominaisuus on käytännössä aina motivaatio.

Motivaation tulee näkyä, kuulua ja haista. Tällöin on paljon helpompaa saada työnantaja vakuuttumaan siitä, ettei palkkaaminen ole riski vaan mahdollisuus. Väitän että hakija saa useimmiten työpaikan juuri motivaationsa ansiosta. Ne jotka eivät uskalla näyttää omaa innostustaan jäävät useammin ei kiitos -pinoon, kun työnantajalla on valittavanaan myös hakijoita, joiden työintoon voi luottaa.

"Työnantajan on mahdotonta 
tietää motivaatiosta, jos sitä ei 
tuo millään tavalla esille."

Oma motivaatio kannattaa aina näyttää työnantajalle, olipa kyseessä julkisessa haussa oleva työpaikka tai piilotyöpaikka. Hyvä meininki ja uskallus osoittaa motivaatio punnitaan myös silloin, kun määräaikaisen työsuhteen päättyessä arvioidaan jatkorekrytoinnin mahdollisuutta.

Työttömyyden pitkittyessä voi olla vaikeaa pitää yllä uskoa tulevaisuuteen ja omiin mahdollisuuksiin. Perättäiset ”valitettavasti valinta ei kohdistunut tällä kertaa teihin” -vastaukset alkavat jäytää motivaatiota. Tällöin työnhausta saattaa tulla noidankehä. Kun onnistumisen kokemuksia ei tule, matelee motivaatio pohjalukemissa eikä työnhakuun jaksa panostaa kunnolla. Tämä taas näkyy selvästi niin rekrytoijien silmissä kuin varsinaisissa työn haun tuloksissakin.

Motivaation osoittamista voi harjoitella. 
Tässä kuntoutuksen omaohjaajalla on 
vastuullinen homma.

Kuten moni muu asia elämässä on motivaatio aina muutoksessa eikä edes viikottain samanlainen. Motivoitumista voidaan tukea ammatillisessa kuntoutuksessa – auttamalla asiakasta löytämään henkilökohtaiset vahvuudet ja voimavarat sekä uusi mielekäs suunta työuralle. Ammatillisen kuntoutuksen aikana saadut onnistumiset ja hyvät työelämäkokemukset tukevat uuden uravaihtoehdon vahvistumista, jolloin motivaatio kasvaa edelleen.

Luonnollisesti asiakkaalla itsellään on suuri vastuu, sillä häneltä vaaditaan innostusta ja kokeilunhalua – motivaatiota kun ei voi kaataa kenenkään pään sisään. Motivaation osoittaminen on tunteiden osoittamista työnantajalle. Kokemukseni mukaan se on monille haasteellista - tunteiden näyttäminen kun sotii muutenkin monen suomalaisen perusluonnetta vastaan.

Motivaation osoittamista voi kuitenkin harjoitella. Tässä kuntoutuksen omaohjaajalla on vastuullinen homma. Asiakasta kannattaa rohkaista näyttämään motivaatio hänelle itselleen sopivalla tavalla, ja samalla haastaa häntä näyttämään itsestään enemmän ulospäin.

Ammatillisessa kuntoutuksessa on aikaa harjoitella oman motivaation osoittamista ja saada siitä palautetta. Kun harjoitusta on lopulta riittävästi, motivaation osoittaminen tuntuu luonnolliselta ja tapahtuu huomaamattakin. Työn hakeminen (ja saaminen) on helpompaa, kun siitä uskaltaa innostua.