Rinnalla kulkija, kuuntelija, suunnannäyttäjä

”Kuljit rinnalla ja olit turvallinen kuuntelija. Selvitit ja halusit auttaa kaikissa kysymyksissä. Tunnuit olevan kiinnostunut minusta ihmisenä, et tuntunut ajattelevan minua pelkästään diagnoosina, se tuntui hyvältä.” Tällaisen palautteen sain asiakkaaltani, kun tiemme erosivat asiakkaan työllistymiseen.

Palaute sai minut pohtimaan työtäni ammatillisen kuntoutuksen parissa. Rinnalla kulkija, kuuntelija, suunnannäyttäjä. Työeläkekuntoutuksessa autan asiakkaitani työhönpaluussa. Monesti asiakkaalla on takana pitkä poissaolo omasta työstään esimerkiksi tules-vaivojen tai mielenterveyden ongelmien takia. Palvelun alussa alamme yhdessä asiakkaan kanssa pohtimaan paluuta ja uutta suuntaa työelämään.

Jo näköalan laajentaminen voi tukea paluuta työelämään

Yleensä suunta työhönpaluulle pyritään hakemaan entisen osaamisen pohjalta, joskus kyseeseen tulee kokonaan uusi ammatillinen suunta, esimerkiksi uuden ammatin opiskeleminen. Itsessään jo näköalan laajentaminen voi olla johtamassa takaisin työelämään. Monesti ihmisen näkemys omasta osaamisestaan on hyvin kaventunutta. Keskustelemalla asioihin tulee uutta perspektiiviä. Myös pelkästään rohkaisu uskomaan omiin kykyihinsä vie asiakasta pitkälle. Itsetunto on voinut madaltua pitkän työssäpoissaolon seurauksena. On ilo huomata esimerkiksi työpaikkakäynnillä asiakkaan tyytyväisyys, kun luottamus omaan osaamiseen ja ammattitaitoon on palautunut työkokeilun aikana.

Joskus täytyy kuitenkin olla myös rajojen asettaja. Työeläkelaitos määrittää toimeksiannossaan, mitkä kuntoutuksen keinot ovat mahdollisia, eivätkä kaikilla esimerkiksi ammattikorkeakouluopinnot tai ylipäätään uudelleenkoulutus tule kyseeseen. Tämäkin täytyy ohjaajana tiedostaa ja ottaa vastaan asiakkaan negatiivinen tunneilmaus ja pettymys.

Ohjaustyössä saa oppia koko ajan uutta

Ohjaustyössä on tärkeää tuki, kannustus, ideointikyky, tietotaito, realismi ja innostus. Hyötyä on kaikesta aiemmin tehdystä työstä ja kertyneestä osaamisesta. Lisäksi auttaa, että itsekin seuraa aktiivisesti työelämäkenttää ja sen muutoksia. Onnistuneen ratkaisun löytyminen edellyttää usein kykyä nähdä realistisia vaihtoehtoja ja ratkaisuja vaikeissakin tilanteissa samalla luoden tätä uskoa ohjattavaan asiakkaaseen.

Työssäkäyminen luo hyvinvointia ennen kaikkea ihmiselle itselleen, mutta toki myös yhteiskunnalle. Työni ammatillisen kuntoutuksen parissa tuntuu tästä syystä merkitykselliseltä ja yhteiskunnallisesti tärkeältä. Minua innostaa ajatus siitä, että omalla työllään voi olla auttamassa omia asiakkaita eteenpäin elämässään. Verkostopalavereissa oppilaitoksissa tai hoitotahon kanssa on mahdollisuus laajentaa omaa osaamistaan sekä ennen kaikkea viedä asiakkaan asioita eteenpäin moniammatillisesti. Mahtavana asiana koenkin sen, että ammatillisen ohjauksen parissa opin itsekin koko ajan uutta eri aloista ja ammateista ja ylipäätään työelämästä, sekä lukuisista erilaisista koulutuspoluista ja -vaihtoehdoista.