Neljä pientä tarinaa työeläkekuntoutuksen vaikuttavuudesta

Työeläkekuntoutuksen vaikuttavuudesta ja onnistumisesta on keskusteltu ja kirjoitettu viime vuosina vilkkaasti. Tärkeä aihe, josta sietääkin keskustella! Kuntoutuksen palveluntuottajana saa olla kuntoutujan elämässä mukana ja ruohonjuuritasolla näkemässä, millaisia vaikutuksia työeläkekuntoutuksella on kuntoutujalle.  Tutkimuksissa selvitetään työeläkekuntoutuksen vaikuttavuutta joukkojen tasolla - keskeisenä kysymyksenä on selvittää, onko työelämässä jatkaminen/palaaminen toteutetun kuntoutustoimen ansiota. 

Kuntoutujan tullessa palveluntuottajalle lähtötilanne on melko poikkeuksetta se, ettei kuntoutujalla ole työsuhdetta enää olemassa tai jos onkin, niin omalle työnantajalle ei paluun mahdollisuuksia ole. Urasuunnittelun fokus on siis löytää paitsi uusi, sopivampi työnkuva, niin myös työnantaja, jossa tätä työtä voisi tehdä. 

Kuntoutuksen palveluntuottajana olemme näkemässä, mikä on kuntoutujan työmarkkinastatus siinä hetkessä, kun asiakkuus Vervessä päättyy. Onneksi välillä saamme kuulla tai bongata vähän vahingossakin asiakkaidemme tilanteita myöhemminkin. Tässä neljä tilannetta, jotka ovat minua viime aikoina ilahduttaneet. En voi tietystikään varmaksi tietää, olisiko nämä eteenpäin menot, työelämään kiinnittymiset ja siellä pysymiset tapahtuneet ilman työeläkekuntoutuksen toimia ja Verven uraohjausta. Otan näistä kuitenkin iloa ja onnistumisen fiilistä omaan reppuuni, mielestäni ansaitusti!

1. Olin työkokeilun aloituspalaverissa kuntoutujan kanssa. Palaverissa suunniteltiin työkokeilun sisältöä, tavoitteita ja toteutusta. Suunniteltiin, kuka työkokeilijaa perehdyttäisi. Esiin nousi etäisesti tutun kuuloinen nimi ja hetken pohdittuani hoksasin, että kyseessä oli vanha asiakkaani, joka oli noin 7 vuotta takaperin ollut työkokeilussa kyseisellä työnantajalla ja jäänyt työkokeilun jälkeen töihin. Tunsin kuplivaa iloa, kun mietin, että siellä hän tekee töitä yhä. Miten mahtavaa!
    
2. Sain sähköpostia asiakkaalta, jonka kanssa yhteistyö päättyi reilu vuosi sitten. Hän oli ollut työkokeilussa, jossa yhteisen ideoinnin ja selvittelytyön jälkeen löydettiin hänelle uudenlainen työnkuva. Työkokeilun lopputulemana todettiin, että työnkuva oli osaamisen ja työkyvyn puolesta sopiva, mutta työnantajalla ei ollut mahdollisuutta palkata häntä. Työeläkekuntoutus oli täyttänyt tehtävänsä, asiakkuus Vervessä päättyi ja henkilö lähti aktiiviseen työnhakuun. Hän oli hakenut sitkeästi töitä lähes vuoden ajan, päämääränä samantyyppinen työ kuin työkokeilussa. Nyt sähköpostissaan kertoi työllistyneensä, koeajan olevan takana ja nauttivansa työstä. Jes! Ja hatun nosto sinnikkyydestä työnhaussa!
    
3. Rautakaupassa asioidessani hyllyjen takana vilahti rautakaupan työvaatteet päällä oleva henkilö, jolla oli tutut kasvot. Asiakas, jonka työkokeilua olin kyseiseen myymälään järjestämässä ja seuraamassa neljä vuotta sitten. Hän oli jo työkokeilun aikana ihan elementissään kyseisessä työssä ja oli ilahduttavaa huomata, että silläkin prosessilla oli ollut jatkuvuutta. 
    
4. Ja vielä sosiaalisen median bongauksia: Olen viime viikkoina huomannut muutamankin vanhan asiakkaani työuralla ottamat askeleet LinkedInissä. Rohkeita, isojakin harppauksia uusiin pesteihin. Inspiroivaa ja hykerryttävää nähdä, miten työeläkekuntoutusprosessin aikana pohditut pidemmänkin tähtäimen suunnitelmat ovat askel askeleelta edenneet ja työura etenee asiakkaan toiveiden ja tarpeiden mukaiseen suuntaan. 

Työkykyhaasteet ja suomalainen työelämä eivät ole aina kovin helposti yhteensovitettavissa. Usein arkityössä tuntuu siltä, kuin koittaisi työntää pyöreää palikkaa nelikulmaisesta aukosta sisään. Siksi onkin ilahduttavaa aivan säännöllisesti bongata näitä onnistumisia, jotka ovat kantaneet pitkälle ja toisaalta niitä työllistymisiä, jotka ovat tapahtuneet kuntoutusprosessin päättymisen jälkeen, mutta ehkä kuitenkin saaneet sytykettä tehdyistä toimista.