Kivunhallinta ja työkyvyn tukikeinot

Lääkäri ja kipututkija Helena Miranda kävi kouluttamassa Verven kipuasiakkaiden parissa työskenteleviä asiantuntijoita kivun mekanismeista, kivunhallinnasta ja työkyvyn tukikeinoista. Koulutus oli osa Verven kipukuntoutushanketta.

Helena Mirandalla on yli 20 vuoden kokemus kipupotilaiden hoidosta ja tutkimustyöstä. Hänen näkökulmansa kipuun on biopsykososiaalinen. Sen mukaan kipu on täysin yksilöllinen ja aina todellinen kokemus. Se ei ole sama asia kuin kudoksessa oleva vika tai vamma, vaan kipu on biologinen ja neurofysiologinen aivojen tuottama reaktio, johon vaikuttavat monet ulkoiset tekijät sekä sisäinen reagointitapamme. 

Kivunhallinnan työkalupakista apua

Ei ole olemassa vain yhdenlaista kipua. Kivun taustalla voi olla esimerkiksi mekaaninen, tulehduksellinen, iskeeminen eli verenkiertoon liittyvä tai hermoperäinen syy. Kipu voi olla myös sentraalista eli johtua keskushermoston herkistymisestä, jolloin keskushermoston kivunsäätelyjärjestelmä tuottaa voimistuneen vasteen terveen tai lievästi vaurioituneen kudoksen tuottamaan ärsykkeeseen. Kivun tyyppi vaikuttaa kivunhoitoon ja ennusteeseen. Kroonistuneessa kiputilassa on usein mukana keskushermoston herkistymistä.

- Kolmen L:n hoito (lepo, lääkkeiden syönti ja leikkaus) ei ole modernia kivunhoitoa. Lääkkeillä on tärkeä rooli kivunhallinnassa, mutta niillä yleensä pystytään parhaimmillaan lievittämään pahinta kipua. Täydelliseen kivuttomuuden ei usein päästä. Pitkittyneet sairauslomat usein heikentävät työkykyä. Leikkaushoitoon puolestaan liittyy merkittävä uuden kivun ilmaantumisen riski, Helena Miranda toteaa.

- Nykyaikainen kivunhoito on suunnitelmallista aivojen kuntoutusta, johon on olemassa työkaluja. Ensiarvoisen tärkeää on, että kuntoutujalle on mietittynä kivunhallinnan työkalupakki, johon sisältyvät lääkkeettömät kivunhallintakeinot, pahenemisvaiheen lyhytkestoinen kipulääkitys ja kroonisen kivun hoitoon tarkoitettu lääkitys, Helena Miranda kertoo.

Kivunhoitoa tukevat kipuasiakkaan kuuntelu ja kivun validointi. Kipu ja masennus esiintyvät usein samanaikaisesti ja unihäiriöt ovat kipupotilailla yleisiä, joten ne on hyvä selvittää.

- Kipu ei lievity, jos masennusta tai unihäiriöitä ei kivun ohella hoideta. Masennusoireet ylläpitävät negatiivista ajatusten kehää, jolloin kivun epämiellyttävyys korostuu ja kipuun suhtaudutaan tunnepitoisemmin. Kipuoireinen ei jaksa toteuttaa fysioterapeutin antamia ohjeita, jos ei saa nukuttua, Helena Miranda kertoo.

Kuntoutujan oma pystyvyyden tunne, stressin vähentäminen ja aktiivisuuden lisääminen ovat myös tärkeitä tekijöitä kivunhallinnassa.

Työ tukee kuntoutumista 

- Pitkäaikaisten kipujen osalta ajatellaan nykyään, että varsinkin pitkittyvä sairausloma on usein haitallista kuntoutumiselle. Kun ihminen on kotona yksin kipujensa kanssa, niin hän usein havainnoi ja tarkkailee itseään ja kipujaan normaalia enemmän.  Tutkimukset osoittavat, että kun ihminen tarkkailee omia kehon viestejään, niin hän saattaa sillä ylläpitää kipua. Jopa kipupäiväkirjan pitäminen voi hidastaa toipumista, Helena Miranda kertoo.

- Jos huomio sen sijaan siirtyy muutamaksi tunniksikin mielekkääseen tekemiseen ja työyhteisöön, niin tämä vaimentaa kipusignaaleja. Ylipäätään aktiivisuuden ylläpitäminen ja rohkeus käyttää kehoaan kivuista huolimatta sopivassa määrin tukee kuntoutumista. Sairausloma koetaan usein ulkonaliikkumiskielloksi. Ei uskalleta lähteä esimerkiksi uimahalliin vesijuoksuun kuntouttamaan itseään, kun pelätään, että työkaveri tai esimies näkee. Tällainen ajattelu on haitallista kuntoutumisen kannalta, Helena Miranda sanoo.

Vaikka asenneilmapiiri osatyökykyisyyttä kohtaan on lisääntynyt, kaipaa Helena Miranda työelämään vielä enemmän joustoa ja luovia ratkaisuja.

- Meillä on vähän semmoista ajattelua, että työkykyä on joko 100 % tai sitten ei ollenkaan. Ja tämä heijastuu siihen, että ihmiset joutuvat ottamaan sairauslomia. Meillä on Suomessa sairauslomia kroonisen kivun takia ylivoimaisesti eniten Euroopassa. Olisi tärkeää ymmärtää, että meille kaikille voi tulla jossain vaiheessa kipuja tai muita työkyvyn haasteita. Työkykyhän on jatkumo, se vaihtelee, Helena Miranda toteaa.

-Pitkittyvän sairausloman haitallista vaikutusta ei kunnolla oikein vielä ymmärretä. Se vaikuttaa ammatilliseen itsetuntoon ja  elämän normaali rytmi katoaa, kun on kuukausia kotona kipuoireiden kanssa. Ihminen voi jopa menettää työkykynsä  odotellessaan kotona täyttä kivuttomuutta, jota ei ehkä koskaan tule. Tällöin voi passivoitua siten, että voi olla vaikea palata enää minkäänlaiseen työhön, Helena Miranda sanoo.

Työkykyjohtamiseen tulisi resursoida esimiesten työaikaa

Helena Mirandan mukaan kuntoutumista tukee ja sairauspoissaoloja vähentää tutkitusti se, jos työntekijä voi palata mahdollisimman varhain takaisin sairauslomalta esimerkiksi osa-aikaiseen tai muuten muokattuun työhön. Tämä vaatii kuitenkin sitä, että työpaikalla on valmius työkykyjohtamiseen, esimies saa tähän tukea ja koko yritys on sitoutunut henkilöstön hyvinvointiin ja työkykyasioiden miettimiseen ennakolta.

- Tämä vaihtelee yrityksittäin todella paljon.  Monissa paikoissa työkykyjohtaminen on kuitenkin jo hyvällä tasolla ja siihen on resursseja riittävästi. Selkeästi näissä työpaikoissa ihmiset voivat paremmin ja sairauspoissaoloja on vähemmän. On myös tärkeää, että ei pohdita pelkästään fyysistä ergonomiaa, sillä kipu on biopsykososiaalinen ilmiö. Kannattaa selvittää, onko esimerkiksi työilmapiirissä jotain sellaista, joka voi vaikuttaa kiputilanteeseen, Helena Miranda kertoo.

- Erään ison yrityksen henkilöstöjohtaja sanoi hyvin, että kaikki työpaikat ovat täynnä tekemätöntä työtä. Jos heti sairauslomalta palaamisen jälkeen ei oman työn tekeminen onnistu, niin voi selvittää, mitä muita töitä olisi tarjolla siihen asti kunnes henkilö voi palata takaisin omaan työhönsä. Tämä vaatii laatikon ulkopuolelle ajattelua ja luovuutta. On usein rajoittunutta ajatella, että jotain työtä ei voisi muokata. Olen ihan varma, että kaikkia töitä pystyy muokkaamaan, jos vaan on halua ja ymmärrystä siitä, miten valtavasti siitä on hyötyä, Helena Miranda sanoo.

- Jos eteen tulee kiputilanteen vuoksi ammatin vaihtaminen, voi askeleen ottaminen kohti tuntematonta olla pelottavaa. Tällöin tyytymättömyyden tilaan jääminen voi tuntua joskus helpommalta. Uuteen suuntaan lähteneet ovat kuitenkin yleensä havainneet, että ammatillinen muutos onkin ollut tosi mielekästä ja parantanut heidän elämänlaatuaan valtavasti, Helena Miranda kertoo.

Teksti: Sari Eskelinen Kuva: Dorit Salutskij