Kerro kaverille

Julkaistu 21.06.2021 kategoriassa Blogi Uutiset

Yli vuoden kestänyt poikkeuksellinen pandemia-aika on muuttanut työelämää, ja käytäntöjä enemmän kuin olemme ehkä ehtineet ymmärtääkään. Etätyön ja lähityön tuomat uudet haasteet, sosiaalisten kontaktien väheneminen, uusien välineiden ja menetelmien oppiminen, yleinen epävarmuus jne. ovat ravistelleet meitä kaikkia ennennäkemättömällä tavalla. Aiheesta kirjoitetaan paljon ja tutkimustakin aiheesta tehdään esim. Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimus. Nähtäväksi jää mitä muutoksia pitkällä aikavälillä jää käyttöön.

Omalla työpaikallani Vervessä ja koko kuntoutusalalla olemme eläneet tätä poikkeusaikaa osin ristiriitaisissa tunnelmissa. Osaksi olemme jatkaneet lähityötä ja tarjonneet asiakkaillemme välttämättömiä kuntoutuspalveluja uusilla terveysturvallisuuden huomioivilla järjestelyillä kuten ennenkin. Osaksi olemme nopeasti kehittäneet uusia etä- ja hybridimalleja, jotta työtä on poikkeusoloissa voitu jatkaa. Muutokset, epävarmuus ja keskeneräisyys ovat leimanneet työtämme. Vaikka olemme tänä aikana erityisesti panostaneet viestintään, kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat luonnollisesti kokonaisuudessaan vähentyneet kaikilla tasoilla. 

Niinpä lähdin kevään aikana virtuaalimatkalle kysymään meidän 15 ammatillisen kuntoutuksen toimipaikkamme henkilöstöltä ”Mitä kuuluu?” Tässä huomioita ja kokemuksia näistä tapaamisista.

Keskusteluissa nousi esiin paikkakunnasta riippumatta samankaltaisia huolenaiheita ja kannattelevia asioita

1.    Työ on täynnä sälää

Terveysturvallisuudesta huolehtiminen ja kokonaan uudenlainen etä/läsnä/hybridi -työn moninainen organisointi on tuonut työhön lukemattomia uusia yksityiskohtia, joista pitää huolehtia. Henkilöstö kokeekin huolta siitä, että jääkö varsinaiselle asiakkaiden kohtaamiselle aikaa riittävästi? Asiakkaiden kohtaaminen, kun on työmme suola.

2.    Ytimessä kohtaaminen

Kuntoutuksen keskiössä on ihmisten kohtaaminen, joka on nyt muuttunut oleellisesti. Vaikka etätyön positiivinen vaikutus nousi vahvasti esille, nousi myös huoli yhteisöllisyyden rapautumisesta, kun kohtaamisia työkavereiden ja myös asiakkaiden kanssa on vähemmän. Miten vahvistamme yhteisiä kokemuksia ja luomme merkityksellisyyttä, kun kohtaamiset on minimoitu? Entä minkälaista on verkossa tapahtuva kohtaaminen, onko se huonompaa vai parempaa kuin livenä tapahtuva kohtaaminen?

3.    Uuden oppimisen ilo ja tuska

Ristiriitaa aiheutui myös uusien etävälineiden ja -menetelmien käyttöönotosta. Monille uuden oppiminen on tuottanut suurta iloa ja riemua, mutta toisaalta myös epävarmuutta siitä, opinko, pystynkö, ehdinkö tarpeeksi nopeasti. 

4.    Järjestelmien ja arjen työn kohtaamattomuus

Kuntoutus ei poikkea muista aloista siinä, että tietojärjestelmien osuus tehtävästä työstä on kaiken kaikkiaan merkittävän suuri.  Kirjaaminen, varausten teko, suunnittelu, informointi, yhteydenotot, kaikissa näissä tehtävissä käytämme erilaisia järjestelmiä. Joku kertoi käyttävänsä lähes 20 erilaista järjestelmää. 

5.    Johtaminen ja viestintä paineen alla

Nopeat ja yllättävät muutokset nostavat sekä johtamisen että viestinnän keskiöön. Tarve saada yksityiskohtaista tietoa kasvaa valtavasti ja vaateet kohdistuvat erityisesti esihenkilöihin. 

Mikä sitten on kantanut ja auttanut meitä jaksamaan työssä?

Tässä muutamia suoria lainauksia virtuaalikierrokselta:

”Todelliset tulokset auttavat jaksamaan, asiakkaiden vuoksi tätä työtä tehdään.” 
”Työyhteisössä on hyvä henki, me pidetään huolta toisistamme.”  
”Tilanteiden ennakoiminen ja tekemisen meininki.”
”Avoimuus ja luottamus, meillä uskaltaa pyytää apua ja myös antaa sitä.”
”Jotta saadaan asiat näyttämään helpoilta (etäkuntoutukseen liittyvät ratkaisut), ne ovat vaatineet paljon työtä ja osaamista.”
”Meidän työllä on merkitystä.”

Virtuaalimatkallani oli kolme tavoitetta: kuulla henkilöstön kuulumisia ja antaa heille mahdollisuus tulla kuulluksi sekä kertoa kuntoutuksen lähitulevaisuudesta. Koen, että matka oli kaikin puolin onnistunut. Näin etänäkin syntyi avointa ja keskustelevaa kohtaamista, joka tuotti arvokasta tietoa. 

Kiitos jyväskyläläiset, seinäjokiset, hämeenlinnalaiset, vantaalaiset, mikkeliläiset, helsinkiläiset, joensuulaiset, lappeenrantalaiset, kuopiolaiset, kouvolalaiset, tamperelaiset, lahtelaiset, turkulaiset, porilaiset ja oululaiset työkaverini, että pääsin käymään kylässä ja kurkistamaan toimipaikkojenne arkeen!
 

Kerro kaverille

Kirjoittaja

Oili Alatorvinen toimii Vervessä kuntoutusjohtajana.

Ota yhteyttä