Kerro kaverille

Julkaistu 12.11.2019 kategoriassa Artikkelit Uutiset

Kuntoutujan aktiivinen osallistuminen ja vaikuttaminen omaan kuntoutukseensa on merkityksellistä kuntoutuksen etenemisen ja vaikutusten kannalta. Kirsti Kostamo-Kleemolan tutkimuksellisessa kehittämistyössä selvitettiin, miten ammatillisen kuntoutujan aktiivista osallistumista voidaan tukea liikennevakuutuksen korvaus- ja kuntoutustoiminnassa.

Kuntoutuksen YAMK-opinnäytetyössä "Ammatillisen kuntoutujan aktiivisen osallistumisen tukeminen liikennevakuutuksen kuntoutusprosessissa"  tarkastellaan kuntoutuksen ja liikennevakuutuksen korvaustoiminnan rajapintoja kuntoutujan näkökulmasta. Kirsti Kostamo-Kleemola kiinnostui aiheesta oman koulutus- ja työhistoriansa kautta.

- Olen pohjakoulutukseltani toimintaterapeutti ja olen työskennellyt 13 vuotta vakuutusalalla. Näistä molemmista näkökulmista oli hyötyä tutkimusta tehdessäni, asiantuntijana Potilasvakuutuskeskuksessa työskentelevä Kirsti Kostamo-Kleemola kertoo.

Asiantuntijat tiedontuottajina

Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksena.  Kyseessä oli laadullinen tutkimus, jossa pyrittiin selvittämään, miten asiat ovat nyt ja tuottamaan tietoa siitä, miten ammattikäytäntöjä voidaan kehittää. Toimintatutkimuksen aineisto kerättiin yhteiskehittämisen työpajoissa tammi-maaliskuussa 2019.

- Kutsuin aineistonkeruun työpajoihin tiedontuottajiksi kuntoutustoiminnan ja liikennevakuutuksen korvaustoiminnan asiantuntijoita kolmesta liikennevakuutusyhtiöstä, Liikennevakuutuskeskuksesta ja Vervestä (tutkimuksessa nimellä Vakuutuskuntoutus VKK). Tapasin asiantuntijaryhmän kolme kertaa aineistonkeruun työpajoissa, joissa aihetta lähestyttiin kullakin kerralla eri kehittämiskysymyksen näkökulmasta, Kirsti Kostamo-Kleemola kertoo aineiston keräämisestä.

- Ammattikäytäntöjen kehittämisen kannalta oli tärkeää, että liikennevakuutuksen ammatillisen kuntoutuksen prosessissa toimivat asiantuntijat olivat itse kehittäjinä. Toimintatutkimuksen työpajat mahdollistivat eri toimijoille mahdollisuuden keskustella ja ymmärtää ilmiötä eri tulokulmista ja pohtia yhdessä uusia toimintatapoja. Toimintatutkimuksen prosessi oli jo itsessään osallistujille tilaisuus uuden oppimiseen ja reflektioon, hän toteaa.

Mikä toimii ja miten toimintaa voisi kehittää?

Työpajoissa tunnistettiin paljon kuntoutus- ja korvaustoiminnassa jo nyt olemassa olevia kuntoutujan aktiivista osallistumista tukevia toimintatapoja. Esille nousivat erityisesti tiedon antaminen ja yhteydenpito sekä kuntoutujan kuntoutusverkoston tunnistaminen ja verkostoyhteistyö.

- Asiantuntijaryhmissä nähtiin kuitenkin tarpeelliseksi vahvistaa olemassa olevia toimintatapoja. Tiedon antamisen tulisi olla selkeämpää ja konkreettisempaa korvauspäätöksissä, verkkosivuilla, esitteissä ja alkuinfossa. Yhteydenpito ja vuorovaikutus kuntoutujan kanssa tulisi olla aktiivisempaa koko prosessin ajan sekä kuntoutus- että korvaustoiminnan osalta, Kirsti Kostamo-Kleemola sanoo.

- Lisäksi kuntoutujan kuntoutusverkoston tunnistaminen ja verkostoyhteistyön lisääminen kuntoutujan ja toimijoiden kesken nähtiin kuntoutujan osallistumista tukevana vahvistettavana toimintatapana. Verkostoyhteistyötä ja yhteispalavereita pidetään jo nyt, mutta usein vasta kun prosessit ovat pitkällä tai ne eivät etene. Yhteispalaverin järjestäminen olisi hyvä tapa toimia jo kuntoutuksen suunnittelussa, hän kertoo.

- Löysimme työpajoissa myös uusia toimintatapoja. Aktiivista osallistumista voitaisiin tukea tarjoamalla kuntoutustarpeen arvioinnin ja kuntoutuksen mahdollisuutta heti, kun tilanne havaitaan. Myös tulevaisuuteen suuntautuvien konkreettisten mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen tarjoaminen nousi esiin. Liikennevahingossa vammautuneille ammatillisille kuntoutujille ideoitiin myös info- ja ensitietopäivät. Lisäksi yksilöllisten tukitoimien järjestäminen esimerkiksi tukiopetuksen ja tukihenkilön järjestäminen nousi esiin. Digiaikana myös yhteiskäyttöisen digitaalisen alustan käyttö olisi aktiivisen osallistumisen tukemista, Kirsti Kostamo-Kleemola listaa.

Tärkeintä yhteinen ymmärrys kuntoutuksen tavoitteesta

Kehittämistyön tuotoksena syntyi ammatillisen kuntoutujan aktiivista osallistumista tukeva toimintatapa liikennevakuutuksen kuntoutusprosessissa. Keskeiset osatekijät ovat tiedon antaminen ja viestintä, yksilöllisyys, yhteinen ymmärrys ja rinnalla kulkijuus.

- Kuntoutujan aktiivisen osallistumisen tukeminen kuntoutus- ja korvaustoiminnassa on eri toimijoiden ja kuntoutujan välistä yhteistyötä ja yhteistä sopimista, joka toteutetaan yksilöllisesti. Alkuvaiheessa korostuu tiedon antaminen selkeästi, konkreettisesti, monikanavaisesti ja oikea-aikaisesti. Kuntoutujan aktiivista osallistumista tuetaan avoimella vuorovaikutuksella ja rinnalla kulkijuudella, motivoiden ja kannustamalla, Kirsti Kostamo-Kleemola kertoo.

- Tärkeintä on kaikkien osapuolten yhteinen ymmärrys siitä, mikä on kuntoutuksen tavoite ja tarkoitus. Yhteiseen ymmärrykseen päästään keskustelun, yhteistyön ja sopimisen kautta kuntoutujan, vakuutuslaitoksen ja kuntoutuksen palveluntuottajan sekä tarpeen mukaan muiden toimijoiden kanssa. Vuorovaikutuksen tulee olla avointa, luotettavaa ja tasavertaista, hän sanoo.

Kirsti Kostamo-Kleemola haluaa nostaa esille myös aktiivista osallistumista tukevia arjen tekoja, joita jokainen asiantuntija voi käyttää kuntoutus- ja korvaustoiminnassa:

- Kuntoutujan aktiivisen osallistumisen tukeminen voi olla yksilöllistä huomiointia, kuulumisten ja toiveiden kysymisestä, motivointia ja kannustusta, ohjausta ja tiedon antamista, ennakointia, mahdollisuuksien ja vaihtoehtojen tarjoamista, avointa vuorovaikutusta, aktiivista yhteydenpitoa ja kohtaamista, ihan jokaisessa prosessin vaiheessa.

Lue koko kehittämistutkimus: Ammatillisen kuntoutujan aktiivisen osallistumisen tukeminen liikennevakuutuksen kuntoutusprosessissa

Teksti: Sari Eskelinen Kuva: Kerttuli Punkari, Vakuutuskeskus

 

Kerro kaverille

Ota yhteyttä